Nasa aikoo palata kuuhun ensimmäistä kertaa sitten 1970-luvun. Parantaakseen imagoaan ja saadakseen rahoittajia, Nasa järjestää kuulennosta todellisen mediasirkuksen: astronauttien lisäksi myös 3 nuorta pääsee mukaan kuulennolle. Järjestetään arvonta ja koko maailma kuhisee.
Voittajiksi valikoituvat norjalainen Mia, japanilainen Midori ja ranskalainen Antoine. Kukaan voittajista ei oikeastaan ole kovin kiinnostunut itse kuusta: Mia haaveilee saavansa rokkibändilleen kuuluisuutta, Midori kaipaa poispääsyä Japanista ja Antoine toivoo särkyneen sydämensä parantuvan matkan aikana (tai vaihtoehtoisesti seikkailunsa tekevän vaikutuksen ihanaan Simoneen). Alkaa kova valmentautuminen kuulentoa varten.
Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, mitä Nasa antaa ymmärtää. Todellisuudessa kuulennon tarkoituksena on samalla tutkia syitä, miksi kukaan ei ole uskaltanut 40 vuoteen palata kuuhun. Mitä kuussa oikein tapahtui? Myös kukin kolmesta nuoresta saa ennen lähtöään salaperäisen ja karmivan varoituksen, joka saa heidät empimään lähtöä.
Lopulta koittaa suuri päivä, ja raketti aloittaa lähtölaskennan. Vaarallinen matka kuuhun on alkanut. Mutta palaako yksikään retkikunnan jäsenistä enää takaisin Maahan?
Johan Harstadin kirjoittama Darlah : 172 tuntia kuussa on hyytävä ja synkkä scifi-jännäri. Takakannen teksti varoittaa, ettei kirja sovi heikkohermoisille, ja se pitää täysin paikkansa. Scifin lisäksi tarinassa onkin aimo annos kauhua. Minut ainakin tarina imaisi oikein kunnolla mukaansa, enkä kerran aloitettuani lukemista yksinkertaisesti pystynyt laskemaan kirjaa enää käsistäni. Kirja piti otteensa loppuun asti, ja jännäsinkin aivan viime sivuille asti sitä, pääseekö kukaan kertomuksen henkilöistä enää maan kamaralle.
Arvonta-mainoksen lisäksi Youtubesta löytyy muutakin materiaalia kirjasta. Voit katsoa kolmen ”onnekkaan” voittajan haastatteluja ennen kuumatkaa tai tunnelmia lehdistötilaisuudesta.
Onko kukaan muu lukenut kyseistä kirjaa? Mitä piditte?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti