keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Marraskuun kuukauden kirja: Kotitekoisen poikabändin alkeet


Taas vaihteeksi postaus jäi viime metreille. Perinteisenä tekosyynä työkiireet, mutta olisihan tämän verran ollut aikaa kun olisi oikeasti päättänyt tehdä homman ennen viime hetkeä.

Rene Kolppanen on tavallinen ja huomaamaton ysiluokkalainen Kiukaisissa. Hän on kulkenut läpi yläkoulun noudattaen isoveljensä neuvoa pysyä huomaamattomana ja tavallisena ja välttää kaikkea huomiota. Yläkoulu on edennyt ysiluokan kevääseen kun Renen päässä naksahtaa ja hän päättää, että huomaamattomuus saa luvan riittää. Rene houkuttelee kaverit vielä mukaan poikabändiinsä, vaikka kaikki ovat sitä mieltä, että Rene on mennyt aivan liian pitkälle, koska kukaan porukasta ei osaa a) laulaa eikä b) tanssia. Koeraita kuvataan kännykälle, mutta kun paikalle tulevat koulukaverit tanssitreeneihin ja pojat livistävät ulos, huomaavat he unohtaneensa kännykkänsä treenitilaan. Seuraavana päivänä koulussa kaikki ovat valmistautuneet nauramaan pojat pihalle, mutta Rene lyökin kovan kortin pöytään: Hän ilmoittaa, että heidän poikabändinsä pitää tiedotustilaisuuden lähiaikoina ja siihen saakka kaikki on vielä salaista, mutta tiedotustilaisuudessa hän lupaa jymyuutisia. 

Tainassa on se ilmeinen taso, jossa pojat joutuvat vastaamaan liian suurista lupauksista, mutta myös pinnan alla on paljon. Miksi Rene luopuu keskinkertaisuuden suomasta nimettömyydestään ja miten ihmisten kanssa oikein pitäisi toimia. Kiusaaminen, tykkääminen ja oman mielipiteen puolustaminen nousevat esille mukavasti vaivihkaa ja alun rennosti heitetty ja uskottava läppä saa vakavampia ja tummempia sävyjä. Homma toimi ja minun listallani tämä kirja nousi yhdeksi vuoden positiivisimmista yllättäjistä.

Oletko sinä lukenut vielä kuinka kotitekoinen poikabändi kasataan ja kuinka julkisuuden paineista selvitään?




Kotitekoisen poikabändin alkeet

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

5 vuotta - liki 50 kirjaa


Kymenlaakson kirjastojen verkkolukupiirin aikana on luettu liki 50 kuukaudenkirjaa. Oletko sinä lukenut jo ne kaikki? Mikä niistä on se kaikkein paras? Vielä ehdit antaa oman äänesi kautta aikain parhaalle tämän verkkolukupiirin kuukaudenkirjalle. Äänestykseen pääset tästä :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

Harry Potter ja kirottu lapsi


Tänään se päivä vihdoin koitti. Ei, en tarkoita Yhdysvaltain presidentinvaaleja, vaikka se varmasti historiallinen tapahtuma onkin. Tänään ilmestyi suomeksi kahdeksas Harry Potter -tarina Harry Potter ja kirottu lapsi. Niin kuin moni varmasti tietää, kyseessä ei ole uusi romaani vaan näytelmäkäsikirjoitus. Näytelmä perustuu J.K.Rowlingin, John Tiffanyn ja Jack Thornen alkuperäistarinaan ja on Jack Thornen käsikirjoittama. Kaksiosainen näytelmä sai ensi-iltansa Lontoossa 30. heinäkuuta.

Uusi Harry Potter -tarina sai minut muistelemaan kirjasarjaa muutenkin. Muistan kuinka lukiolaisena löysin Harry Potterin ja viisasten kiven kirjaston palautushyllystä. Olin lukenut jostain kehuvan arvostelun, mutta varsinainen Potter-hypetys ei ollut vielä alkanut. Innoissani luin kaksi muutakin kirjaa heti kun sain ne käsiini ja loput luinkin englanniksi monen muun tavoin heti niiden ilmestyttyä. Moni kasvoi aikuiseksi yhdessä Harryn kanssa, ja usein toisteltiin miten J.K Rowling sai kokonaisen sukupolven lukemaan.

Millaisia Harry Potter -muistoja sinulla on? Olitko jonottamassa aamuyön tunteina velhokaavussa uusinta kirjaa vai oletko ryhtynyt lukemaan kirjoja vasta silloin, kun kaikki kirjat olivat jo imestyneet? Vai tunnetko Harry Potterin vain elokuvista?

Entä oletko aikeissa lukea tämän kahdeksannen tarinan? Vai oletko jo lukenut sen englanniksi?

Nyt voi seurata pieniä spoilereita...

En alunperin edes tiennyt, haluanko lukea tätä uutta tarinaa. Tulin kuitenkin ostaneeksi sen, kun se tuli vastaan kirjakaupassa lomamatkalla. Odotukseni eivät olleet kovin korkealla, joten yllätyin positiivisesti. Oli ihanaa päästä takaisin velhomaailmaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen. Maailma oli pysynyt ennallaan. Tämäkin kirja käsitteli mm. ystävyyttä ja hyvää ja pahaa. Aivan uusi teema oli tietysti vanhemmuus. Onnekseni edellisen kirjan lukemisesta oli niin kauan aikaa, etten huomannut jos jokin juonenkäänne oli epälooginen. Aikamatkustuskaan ei ollut minulle ongelma, sillä rakastan aikamatkustusta. En tiedä kestäisikö kirja toista lukukertaa tai haluanko muistella tätä kirjaa kun luen alkuperäistä sarjaa joskus uudelleen. Mutta kuten sanottua, oli kiva päästä takaisin Potterin maailmaan. Ja toivottavasti näen Harry Potterin ja kirotun lapsen joskus näytelmänä. Ankeuttajia katsomon yllä, jännittävää!

Kirjoja löytyy Kyyti-kirjastoista niin suomeksi, englanniksi kuin ruotsiksikin. Ja jos satut asumaan Kotkassa (tai vaikket asuisikaan), voit lähteä huomenna viettämään Harry Potter -iltaa Kotkan pääkirjastoon.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Kotitekoisen poikabändin alkeet


Rene Kolppanen on selvinnyt yläkoulusta noudattamalla isoveljensä sääntöjä: ”A) Älä tee itsestäsi numeroa. B) Ole huomaamaton. C) Ole keskiverto. D) Älä rakastu koulun kauneimpiin tyttöihin.”

Ihan loppuun asti Rene ei ohjetta noudata. Vai onko muka poikabändin perustaminen ja julkinen esiintyminen huomaamatonta?




Tuttuun tapaan kirjaan palataan myöhemmin marraskuussa.

maanantai 31. lokakuuta 2016

Kevätuhrit

Lokakuun kirjana oli K.K. Alongin Kevätuhrit, joka on uuden, maailmanlopun ja sen jälkeisen maailman teemoissa liikkuvan trilleritrilogian aloitusosa. 15-vuotias Jade herää metrossa keskellä Helsinkiä, ympärillä on pelkkää pimeyttä. Mitä on tapahtunut? Kännykän taskulampun valo paljastaa karmean totuuden - kaikki ympärillä ovat kuolleet. Onko koko kaupunki täynnä ruumiita, mikä on tilanne muulla maassa tai ulkomailla? Sitä on mahdotonta saada selville, sillä kaikki yhteydet ovat katkenneet.

Samaan aikaan Keskuspuistossa 15-vuotias Susette herää kotinsa vessasta. Hän on menettänyt hetkeksi tajuntansa ja hänen otsastaan vuotaa vertaa. Susette huomaa kaiken liikenteen ulkona pysähtyneen ja ihmisten retkottavan kadulla ja autoissaan. Liikkumattomuuden ja hiljaisuuden keskellä Susette huomaa punahiuksisen pyöräilijän ja huutaa tätä pysähtymään. Pyörilijä on Jade. Näin sattuma tai kohtalo heittää Jaden ja Suseten yhteen, ja nämä kaksi hyvin erilaista tyttöä huomaavat pian joutuneensa keskelle selviytymistaistelua. Pian näet selviää, että muitakin henkiinjääneitä on, sekä ihmisiä että eläimiä. Ja osa heistä on hyviä, osa pahoja.

Kulkiessaan ympäti Etelä-Suomea jonkinlaista turvapaikkaa etsien Jade ja Susette kohtaavat lisää nuoria, jotka ovat säästyneet hengissä mystisestä joukkotuhosta. Näistä nuorista neljä liittyy tyttöjen seuraan. Mutta mitä on tapahtunut muille henkiinjääneille, miksi he käyttäytyvät väkivaltaisesti ja haluavat tappaa kaiken tielleen tulevan? Miksi eläimet ovat kokeneet samanlaisen muutoksen - osa on säilynyt ennallaan ja toisista on tullut verenhimoisia tappajia?

Tutustuessaan toisiinsa paremmin Jade, Susette ja heidän uudet toverinsa tajuavat, että heillä kaikilla on jotakin yhteistä, sama syntymäpäivä. He kaikki ovat toukokuun lapsia. Miten se liittyy siihen, että he ovat säilyneet hengissä ja ennallaan?

Kirja päättyy jättäen monia asioita vaille ratkaisua. Nuoret löytävät turvapaikan vanhalta maatilalta, mutta kuinka kauan he saavat olla siellä rauhassa? Mikä kuolemanaallon ja kaiken sekasorron on aiheuttanut? Jään jännityksellä odottamaan jatkoa.

Mitä sinä pidit kirjasta?


perjantai 21. lokakuuta 2016

Nuorten verkkolukupiiri viisi vuotta!


Lukupiirimme täytti jo kesällä vuosia, mutta päätimme juhlistaa merkkipäivää vasta nyt syksyllä. Salla perusti verkkolukupiirin Kouvolassa kesällä 2011. Perinteiseen live-lukupiirissä ei ollut ollut paljon osallistujia, joten Salla päätti kokeilla jotakin uutta ja perustaa lukupiirin nettiin, jossa nuoret tunnetusti viettävät aikaa. Kuukaudenkirjojen lisäksi blogissa on keskusteltu kirjoista muutenkin ja sivuttu samalla kirjastotyötä. Vuosien varrella lukupiiristä on tullut Kyyti-kirjastojen yhteinen ja uusia kirjoittajia on tullut ja mennyt. Keskustelu ei ole aina kovin vilkasta, mutta tiedämme että teitä lukijoita on :)

Olemme lukeneet tähän päivään mennessä 48 kuukaudenkirjaa. Ensi silmäyksellä ja joskus syksyn uutuskirjoja valitessa tuntuu siltä, että nuortenkirjahyllyssä ei ole muuta kuin realistista teiniangstia tai dystopiaa. Tämän blogin ansiosta olen huomannut, että on siellä muutakin. Lukupiirissä olen lukenut kirjoja, joista en ollut kuullutkaan tai joihin en ainakaan muuten olisi tarttunut. Poimimme vuosien varrelta kirjoja, jotka ovat jääneet jostain syystä mieleen.

Ensimmäinen - Suzanne Collins: Nälkäpeli

Totta - Christiane F.: Huumeasema Zoo

Road trip - Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Paksuin - Walter Moers: Uinuvien kirjojen kaupunki

Novellikokoelma - Terhi Rannela: Yhden promillen juttuja

Klassikko - Louis Sachar: Paahde

Trilogia - Annukka Salama: Faunoidit-sarja

Paljon lukeneille - Jessica Schiefauer: Pojat

Lue ennen elokuvaa - Salla Simukka: Punainen kuin veri

Ajatuksia herättävä - Janne Teller: Samantekevää tai Yhtään


Entä mikä on ollut se paras kirja? Sen saatte te lukijat päättää. Osallistu kilpailuun ja äänestä parasta kuukaudenkirjaa! Tästä äänestykseen.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Punainen kuningatar

Viime tippaanhan tämä Victoria Aveyardin Punaisen kuningattaren lukeminen jäi, mutta sain kuin sainkin kirjan luettua syyskuun puolella. Saamattomuuteni ei johdu millään tavalla kirjasta. Se oli oikein mukaansatempaava.

Mare Brownin elämässä ei ole kehumista. Hän on punaverinen hopeaveristen hallitsemassa maailmassa. Punaiset elävät köyhyydessä ja palvelevat ylivertaisia hopeisia. Marella ei ole ammattia, joten hän on joutumassa sotaväkeen seuraavana syntymäpäivänään. Yllättävän tapaamisen seurauksena Mare saakin työtä hovista. Hän ei ehdi työskennellä siellä kauaakaan, kun selviää että hänellä on samankaltainen yliluonnollinen voima kuin hopeisilla. Hän tulee paljastaneeksi voimansa ylhäisten sukujen silmien alla, eikä kuningas voi tehdä sitä, mitä tekisi tavallisesti kohdatessaan valtaansa uhkaavan punaisen, eli tappaa tätä. Mare on nimittäin mahdottomuus, punaverinen, jolla on hopeaverisen voima.

Mare päätetään piilottaa näkyville. Hänestä tulee kadoksissa ollut prinsessa Mareena Titanos, joka on kihlattu kuninkaan nuoremmalle pojalle Mavenille. Marella ei ole poispääsyä tilanteesta. Hän tietää kuolevansa, jos tekee pienenkin virheen ja paljastaa olevansa punainen. Silti - tai juuri siksi - hän päättää uhmata hovia ja käyttää asemaansa hyödyksi. Hän liittyy salaa punaisten terroristijärjestö Purppurakaartiin. Mare huomaa etteivät ihan kaikki hopeiset olekaan julmia ja ylimielisiä. Prinssi Mavenista ja kruununprinssi Calista tulee hänen ystäviään. Kenet Mare on valmis pettämään asiansa tähden?

Jakautunut julma maailma, jossa ihmisillä on yliluonnollisia voimia. Asetelma kuulostaa kovin tutulta monista viime vuosien fantasia- ja dystopiakirjoista. Punaisessa kuningattaressa näistä elementeistä on sekoitettu kuitenkin jotain uutta. Ensisilmäyksellä kirja vaikuttaa fantasialta. On prinsessoja, prinssejä, haarniskoja ja outoja paikan nimiä. Pidemmälle lukiessa tajuaa, että kyseessä onkin dystopia. Jossakin menneisyydessä on tapahtunut jotain, minkä seurauksena jako punaisiin ja hopeisiin on kenties syntynyt.

Kirja päättyy tietenkin jännittävästi, enkä malttaisi odottaa seuraavaa osaa. Englanniksi on jo ilmestynyt toinen osa Glass sword, ja kolmas osa King's cage ilmestyy ensi vuoden helmikuussa. Jään odottamaan suomennoksia.

Mitä pidit kirjasta? Onko tämä uusi hitti vai taas uusi fantasia/dystopia muiden joukossa?

Entä minkä ominaisuuden sinä haluaisit? Monet hopeisten voimista ovat aika väkivaltaisia tai manipuloivia. Valon taivuttelu eli jonkin sortin näkymättömyys kuulostaa ihan jännältä.