tiistai 2. elokuuta 2016

Elokuun kuukaudenkirja: Dumplin

Elokuun kirjaksi valitsimme Julie Murphyn Dumplin-kirjan. Kirjan päähenkilö Willowdean on tyytyväinen omaan olemukseensa eikä se tunnu haittaavaan ketään muuta kuin hänen laihaa äitiään. Jos takakannen tekstiin voi luottaa, niin luvassa on hyväntuulinen kertomus lihavasta tytöstä, missikisoista ja tietenkin ihastumisesta.


Kyyti-kirjastojen kokoelmissa Dumplin on saatavana kirjana, e-kirjana ja englanninkielisenä kirjana. Hyviä lukuhetkiä!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta



”Kuolema ei ole koskaan edes hipaissut minua. Olen tuntenut myötätuntoa kuullessani jonkun julkkiksen tai tutuntutun kuolemasta, mutta mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että voin kuolla itsekin.” (Viestejä Koomasta, s. 54)


Verkkolukupiirin kesä-heinäkuun kirjassa Viestejä Koomasta käydään lähellä kuoleman rajaa. Kirjan takakansitekstin kuvaus sai mielenkiintoni heräämään muutama viikko sitten: miten todentuntuisista kirjoistaan tunnettu Marja-Leena Tiainen kirjoittaisi aiheesta, jota on vaikea selittää?

Silvan kesäloma on alkanut mukavasti: hän on käynyt jo rippileirillä ja mökillä isänsä kanssa ja tapaa parasta ystäväänsä Jeminaa lähes päivittäin. Tytöt ovat viettäneet päivän ostoskeskuksessa, kun Jemina pyytää Silvan vielä kaupungille illaksi. Joen rannassa he törmäävät kivoihin poikiin, jotka saavat älyttömän idean ja alkavat hyppiä sillalta jokeen. Kaverukset ja Jemina yllyttävät myös Silvan hyppäämään kaiteelta virtaan. 

Hypyn jälkeen Silva herää oudossa paikassa, Koomassa. Kirjan toinen osa on Silvan kertoma kuvaus tästä eräänlaisesta välitilasta elämän ja kuoleman rajamailla. Siellä liikkuu paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat kaikki joutuneet henkihieveriin. Ihmisten joukkoon ilmestyy välillä myös toiselta puolelta tulevia kuolleita ihmisiä. Silva yrittää vältellä kuolleita, mutta lopulta yksi saa hänet houkuteltua mukaansa ja antaa hänelle viestin vietäväksi elävien maailmaan. 

Kun Silva herää koomasta (ja palaa paikasta nimeltä Kooma), hän on muuttunut. Ystävät ja perheenjäsenet eivät usko Silvan kertomia asioita todeksi, vaan pitävät niitä joko unena tai luulevat Silvan seonneen. Silva muistaa viestit, jotka hänen olisi vietävä perille, mutta hän ei voi kertoa niistä kenellekään joutumatta pilkan kohteeksi. Silva luuleekin ensin jäävänsä aivan yksin kokemuksensa kanssa, kunnes saa uuden sydänystävän yllättävän läheltä. 

Tarinan alku on tuttua ja tavallista nuoren elämän realismia: päähenkilö Silva myötäilee rajoja rikkovaa bestistään Jeminaa. Ryhmään kuulumisen paine on kova ja saa nuoret tekemään tyhmänrohkeita asioita, joilla on seurauksensa. Tarinan Koomasta kertova osa taas on unenomainen. Silvan siellä tapaamat ihmiset ovat tosin hyvin todellisia; he ovat janoisia, hengittävät ja heidän sydämensä sykkivät. Outoa ja unenkaltaista on heidän ilmestymisensä ja katoamisensa. Kun Silva sitten palaa takaisin elämäänsä, hän hyväksyy kuolemanrajakokemuksen varsin tyynesti osaksi elämäänsä. Monet entisen elämänsä asiat hän jättää taakseen, mutta saa tilalle jotain merkityksellisempää.

Viestejä Koomasta sisälsi realistista nuorten elämän kuvausta ja selittämättömän, muttei mitenkään tavattoman kokemuksen sanoittamista. Mielenkiintoisen omasta lukukokemuksestani teki se, että odotuksissani kuvittelin kirjan sisältävän paljon enemmänkin fantasian tai kauhun piirteitä. Romaanin luki nopeasti, mutta oli siinä pureskeltavaa vielä hetken aikaa lukemisen päätyttyäkin. Voin suositella kirjaa niille, joita kiehtovat tarinat koko elämän mullistavista hetkistä.

Mitäpä muut pitivät tästä kirjasta?

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kesä-heinäkuun kirja: Viestejä koomasta

Silva joutuu pahaan onnettomuuteen ysiluokkaa edeltävänä kesänä. Hän hyppää sillalta jokeen, lyö päänsä ja herää epätodelliselta tuntuvasta paikasta. Hän tapaa muita lähelle kuoleman rajaa joutuneita nuoria ja saa tehtäväkseen kuljettaa viestejä kuolleilta eläville.

Teos herätti heti mielenkiintoni, koska sen kirjoittaja Marja-Leena Tiainen tunnetaan nimenomaan hyvin realistisista nuortenkirjoistaan. Odotan innolla, että saan kirjan käsiini ja pääsen lukemaan sen.

Kouvolassa teos on tätä kirjoittaessa vielä aineisto-osastolla muovitettavana, mutta muista Kyyti-kirjastoista sen voi jo löytää hyllystä.


maanantai 30. toukokuuta 2016

Anna Hallava: Sammakkoprinsessa

Alkuvuosi on luettu melko rankkoja aiheita käsitteleviä realistisia nuorten kirjoja. Toukokuun kirja Anna Hallavan Sammakkoprinsessa on näille keväisen kepeää ja fantastisen kuplivaa vaihtelua.

Kyseessä on hykerryttävä nuorten chick lit neljätoista täyttävästä Ofeliasta, joka saa syntymäpäivänään tietää olevansa keiju. Yhtäkkiä kasvaneet korvat pitää saada piiloon ennen kouluun menoa, mutta vielä suurempi järkytys on kummitädin antama keijulahja. Rakkauden Tunteminen nimittäin tarkoittaa, että Ofelia ei voi suudella ketään muuta kuin todellista rakkauttaan. Kaikki muut muuttuvat sammakoiksi. Yllätyslahja sotkee Ofelian kasiluokan Jetroon kohdistuvat mittavat pusuttelusuunnitelmat oikein huolella.

Uutiset tulevat Ofelialle aikamoisena shokkina ja hän taistelee kaikin voimin uusia keijuominaisuuksiaan vastaan. Kaiken muun lisäksi hän on myös keijuvaltakunnan kruununperillinen, jonka täytyy oppia hovin tavoille. Keijukuningatar ja Ofelian täti Teodora tekee koppavasti selväksi, ettei siskontytär kelpaa sellaisenaan. Hieman uuteen elämään sopeutumista helpottaa ihastuminen keikarimaiseen lordi Ramaniin. Hiihtolomalla Ofelia pääsee tutustumaan paremmin keijusukulaisiinsa ja shoppailureissulle Lumosiaan. Ihmisten maailmassa haasteena on seuralaisen löytäminen koulun prom-henkisiin tanssiaisiin. Mutta selviääkö Ofelia juhlista sammakoitta?

Alussa kirja herätti minussa välittömän hylkimisreaktion, järkyttävä yliannostus ihqutusta, huulikiiltoa ja glitteria. Hattarainen kouhkaus ja päähenkilö kokonaisuudessa tuntuivat tolkuttoman ärsyttäviltä. Ofelia saa tietää olevansa keijuprinsessa, mutta yrittää kieltäytyä kunniasta ja keskittyy mieluummin yläastedraamaan. Siis mitä?!

Muutama sivua myöhemmin Ofelian ylitsevuotava hössötys kuitenkin valloitti minut täysin puolelleen. Ihanan virkistävää vaihtelua, ettei taikamaailmaa tässä otettukaan niin vakavasti. Ei ryppyotsaisia sankaritekoja tai salamyhkäistä partasuuvelhoa neuvomassa. Ofelia sen sijaan tuulettaa kunnolla keijuhovin tunkkaista snobismia. Kirjassa on myös paljon hauskoja oivalluksia, kuten lääkekaapista pongahtava keijuapteekki ja törkeyksiä kommentoivat puut.

Vaikka en yhtään tajunnut Ofeliaa, kirja vei kuitenkin riemastuttavalle ajelulle, jossa tarvitsi vain pysytellä vauhdissa mukana suu virneessä (tai irveessä myötähäpeästä).

Mitenkäs muille upposivat Ofelian kommellukset?


Sammakkoprinsessalle on alkuvuodesta ilmestynyt myös jatko-osa Operaatio Huulituli, jossa Ofelia kuulee kielletystä lemmenjuomasta.

perjantai 13. toukokuuta 2016

Toukokuun kirjana Anna Hallavan Sammakkoprinsessa

Toukokuun kirjana tarjoillaan kotimaista teen chick lit kirjaa, Sammakkoprinsessa.


Ofelia täyttää neljätoista ja luulee olevansa aivan tavallinen tyttö joka on päättänyt kokea ensisuudelmansa pian ja odottaa kiihkeästi pusuttelun ja rakkauden täyttämää teinielämää. Mutta syntymäpäivänään äiti kertoo hänelle, että hän onkin keiju, Ofelialle poksahtaa valtavat suippokorvat ja haltiakummi antaa hänee lahjaksi TosiRakkauden joka kyllä kuulostaa ensin hienolta, mutta jutussa onkin koukku:

"Ofelia, maailmassa on vain yksi poika, jota sinä voit suudella. Kaikki muut pojat muuttuvat sinun suudelmistasi sammakoiksi."

Sopii ainakin kaikille joita tykkäminen, pussailu ja teinitytttöjutut kiinnostavat. Kirjasta myöhemmin lisää.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Eleanor & Park


Rainbow Rowellin kirja Eleanor & Park on tarina ensirakkaudesta. Eräänä aamuna Park istuu vakipaikallaan miltei täpötäydessä koulubussissa, kun bussiin tulee uusi outo tyttö. Park ei todellakaan halua, että tyttö istuisi hänen viereensä, mutta lopulta hän heltyy päästämään tytön istumaan. Eipä Eleanorkaan ole innoissaan. Nyt hänen täytyy istua tuon idiootin vieressä kaikki koulumatkat. Pikkuhiljaa Elenor ja Park kuitenkin tutustuvat ja ihastuvat ja juttelevat innoissaan sarjakuvista ja musiikista.

Tarinalla on kuitenkin toinenkin puoli. Eleanor tulee köyhistä kotioloista ja hänen isäpuolensa on varsinainen tyranni. Niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, hieman pyöreää ja oudosti pukeutuvaa Eleanoria kiusataan koulussa.

Parkilla puolestaan on aina ollut vaikeuksia sopeutua kotikaupunkiinsa, vaikka hänet hyväksytäänkin joukkoon. Puoliksi korealaisena hän on erinäköinen kuin muut, ja hän on kiinnostunut ihan eri asioista kuin toiset pojat. Isänsä odotuksia Park ei pysty koskaan täyttämään.

Kirja on paikoitellen oikein mukavaa luettavaa, paikoitellen ahdistavaa. Lukiessa pelotti, miten tämä oikein päättyy. Voiko tämä päättyä hyvin? Luulisin että tämä kirja voisi kiinnostaa John Greenin lukijoita.

Kirja sijoittuu 1980-luvulle ja vilisee viittauksia tuon ajan (ja varhaisemmankin) populaarikulttuuriin.  Seuraavaksi tekisi mieli lainata jokin Alan Mooren sarjakuva tai ehkä kuunnella the Smithsiä.

Mitä piditte?




tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kate Thompson: Yön eläjä

Maaliskuun kuukauden kirjaksi valitsimme Kate Thompsonin romaanin Yön eläjä  (2010). Teos on kulkenut kirjavinkkareiden repuissa jo useamman vuoden; mainitaanhan teos myös tässä blogissa vinkkauslistalla vuodelta 2012. Teoksen takakansiteksti lupaa sen olevan samaan aikaan sekä ajaton että ajankohtainen. Mutta onko Bobbyn tarina uskottava vielä tänä päivänä?

Dublinissa asuva 14-vuotias Bobby ajautuu rikollsia puuhia harrastavaan kaveriporukkaan. Hän viettää aikaansa varastellen autoja, lompakoita ja iPodeja, ryyppää ja sekoilee muidenkin päihteiden kanssa. Bobbyn yksinhuoltajaäiti haluaa suunnata paitsi poikansa myös oman elämänsä uusille poluille. Poika on ongelmissa poliisin ja äiti velkojien kanssa.

Perhe muuttaa halpaan vuokrataloon maalle, vaikka Bobby vastustaa ajatusta äänekkäästi. Talon edellinen asukas ruotsalaismies Lars on jättänyt talon komeroihin omia tavaroitaan ja vanhan auton sen pihalle. Siinä on kuin tilauksesta pakoajoneuvo Bobbylle, joka karkaa takaisin Dubliniin ennen kuin on purkanut edes tavaroita repustaan.

Paluu vanhoille kulmille ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, sillä poliisit passittavat varastetulla autolla kaahailevan Bobbyn takaisin maalle. Siellä hän joutuu korvaamaan tuhoutuneen ajoneuvon auttamalla vuokraisäntää maatilan töissä.

Uudesta kodista alkaa paljastua outoja asioita. Naapurit ja kyläläiset kertovat talon historiasta pelottavia tarinoita ja kehottavat jättämään maitolautasen yöksi haltijoille, koska talo on rakennettu niiden polun päälle. Edellinen asukas Lars on kadonnut tietymättömiin. Tätä ennen talossa on asunut vain pariskunta ja yksi lapsi, jonka huhutaan olleen haltijoiden jättämä vaihdokas.

Aluksi Bobby nauraa katketakseen saduilta kuulostaville jutuille. Mutta sitten pikkuveli Dennis alkaa jutella öisin tuntemattoman pienen naisen kanssa koiranluukun kautta, ja Bobby huomaa testaavansa maitolautasneuvoa...

Bobbyn resuinen elämä kaupungissa ja äidin vaikeudet hallita omaa elämäänsä tuntuvat todellisilta. Myös kasvutarina herättää tuttuuden tunteen: uusi ympäristö ja fyysinen työ antavat Bobbylle mahdollisuuden onnistua ja ansaita palkkansa rehellisesti. Näinhän monien nuortenkirjojen päähenkilöt ovat löytäneet oman polkunsa.

Maalaiselämän varjopuolena ovat menneisyyden kauhistuttavat rikokset ja uskomukset, joiden kanssa seudun ihmiset ovat oppineet selviytymään omalla tavallaan. Niiden ansiosta tarina mielestäni kestää ajankulua, ja kannan sen mielelläni mukana vinkkausretkille yläkouluihin. Se on sujuva sekoitus realismia, kauhua ja myyttejä. Juttuja, jotka tekee mieli uskoa.

Oletko sinä jo lukenut Yön eläjän? Mitä pidit kirjasta?