maanantai 26. syyskuuta 2016

Jari Järvelä Kotkassa 1.9.

Kirjailija Jari Järvelä oli haastateltavani Kotkan kirjallisessa illassa 1.9. Jari on kirjoittanut nuortenkirjoja, novelleja, dekkareita, näytelmiä, kuunnelmia ja jopa kaksi oopperalibrettoa.

Kuva: Jari Järvelän kotisivut


Haastattelussa Jari kertoi huomanneensa lehdessä uutisen, jossa esiteltiin J.H. Erkon kilpailun palkittuja. Edellisenä vuonna (1992)Jari oli noteerattu, mutta voitto oli jäänyt saavuttamatta. Kun toisella kerralla oli Jari mielestään nähnyt enemmän vaivaa ja kirjoittanut parempia tekstejä, niin palkinnotta jääminen korvensi sen verran nuoren miehen mieltä, että hän kirjoitti suurimmalle tietämälleen kustantajalle eli WSOY:lle seuraavan kirjeen:

27.3.1994, Kotka

Werner Söderström
Osakeyhtiö

Hyvä lukija,

kummastelin, kuinka aloittaisin kirjeeni Teille, ettei se ja novellikokoelmani unohtuisi metrisiin paperitorneihin. "Tarjoan Teille Mahdollisuuden..." "Edesmennyt isäni, Eritrean ensimmäisen kirjapainon perustaja, lahjoitti testamentissaan..." "Nyt tai ei ikinä, rynnäkössä nuori Suomi..." "Olen tuore, hehkeä ja hyvähampainen nainen..." "Kämmentuntumassanne maailmankirjallisuus..."

Ei mikään edellisistä pidä kuitenkaan paikkaansa. Kasvuhistoriani vuoksi en voi antaa Teille rahaa, hyviä sukulaisuussuhteita ja niiden tukea, en eroottista ulkonäköä, pääkaupunkilaisissa piireissä roikkumista, enkä julkista huoruutta. Voin antaa vain novellini.

Haave minulla on: saada kustantajalta joskus myönteinen päätös. Usein tuntuu, että helpompi on tavata Jumala.

Kunnioittavasti, Jari Järvelä



Varsin pian kävikin kutsu Wsoy:n toimistoon tapaamaan kustannuspäällikköä. Siellä Jari katseli pöydällä novellipinoaan, jonka päällä hänen kirjeensä lepäsi.

Vuotta myöhemmin ilmestyi WSOY:n kustantamana Jarin esikoisteos, novellikokoelma Bambi. Bambin ensimmäisen novellin päähenkilö muuten on Metro-trilogian päätösosassa tärkeänä sivuhenkilönä.

Tämä tarina Jari Järvelän kirjallisen uran alkuvaiheista on tosi. Tai ainakin niin tosi kuin kirjailijan muistelmat koskaan ovat ;)

tiistai 20. syyskuuta 2016

Kirjailijavieraana Laura Alinen

Syyskuussa Iitin kirjastossa kävi vieraana 24-vuotias esikoiskirjailija Laura Alinen. Pitkään kirjailijan urasta haaveilleen ja 13-vuotiaasta asti tarinoita kirjoittaneen Alisen esikoisteos on Scarabe Kustannuksen julkaisema kauhuromaani Demoni sisälläni (2016).

Kirja sai innoituksensa kirjailijan omista toistuvista painajaisista. Unissa esiintyi olentoja, jotka eivät olleet aaveita tai kuolleita mutta eivät eläviäkään. Kirjassa nämä kuoleman sieluiksi nimetyt hahmot ovat keskeisessä roolissa. Ihminen muuttuu kuoleman sieluksi kuoltuaan väkivaltaisesti ja kiinnittäytyy sitten seuraamaan ihmistä, joka on tappanut. Kuolema sielujen olemassaoloa ohjaavat tarkat säännöt, joiden määrittelystä Alinen aloitti kirjan kirjoittamisen.

Demoni sisälläni käsittelee saman pienen paikkakunnan tapahtumia 1800-luvulta suunnilleen tähän päivään. Kuoleman sieluja on kaikkialla maailmassa, mutta jostain syystä verinen väkivallan ja koston kierre keskittyy erityisesti tälle yhdelle paikkakunnalle. Kirjassa on runsaasti henkilöitä, joiden kohtalot kytkeytyvät eri tavoin toisiinsa. Henkilöhahmoja yhdistää se, että he ovat äkkipikaisia ja turvautuvat helposti väkivaltaan. Alinen on halunnut kirjoittaa myös sellaisten tahojen äänellä, jotka eivät muuten saa ääntään kuuluviin.

Alinen kiintyi kirjan henkilöhahmoihin niin, että haluaa kirjoittaa romaanille toisenkin osan saadakseen selville, mitä heille tapahtuu. Myös uudet aluevaltaukset, monet lajityypit ja eri-ikäisille kirjoittaminen kiinnostavat – kenties runoutta lukuun ottamatta.

Iittiläislähtöinen Laura Alinen asuu ja opiskelee luokanopettajaksi Joensuussa. Lukijana hän vaativa, mukaansa tempaava juoni ja mielenkiintoiset henkilöhahmot ovat tärkeitä.


Demoni sisälläni Kyyti-kirjastoissa.



keskiviikko 31. elokuuta 2016

Dumplin - isosti tai ei ollenkaan

Elokuun kirjana oli Julie Murphyn teos Dumplin. Willowdean Dickson eli Will on lihava ja sinut asian kanssa. Willin jenkkakahvat eivät häiritse myöskään hänen ystäviään. Kun työkaveri Bo ihastuu Williin, Will huomaa ensi kertaa olevansa epävarma omasta kehostaan.

Willin äiti on vuosittain mukana järjestämässä paikkakunnan missikisoja. Äiti muistuttaa aina Williä mahtuvansa edelleen samaan iltapukuun kuin mikä hänellä oli päällään sinä päivänä kun hänet kruunattiin missiksi. Arvata saattaa äidin huomauttelevan aina sivulauseissa Williä tämän kiloista ja kääntävän televisiosta aina laihdutusohjelmakanavan Williä varten. Will antaa äidin laihdutuspuheet mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Will saa idean osallistua missikisoihin ihan vain protestina. Pari muuta ei-niin-missivartaloista Willin koulukaveria päättää myös ottaa osaa missikisoihin. Willin yllätykseksi ja pettymykseksi hänen paras kaverinsa Ellen täyttää myös ilmoittautumislomakkeen. Ellenillä kun on oikeasti mahdollisuus voittaa. Miten käy ikuiselle ystävyydelle?

Dumplin on paljon muutakin kuin kertomus missikisoihin valmistautuvasta Willistä ja hänen kavereistaan. Ennen kaikkea Dumplin on tarina äidin ja tyttären suhteesta ja oman itsensä hyväksymisestä. Kirja antaa ajattelemisen aihetta itse kullekin.

Mitä sinä pidit kirjasta?

Kirjan luettuani vietin tovin jos toisenkin kuuntelemalla Dolly Partonia. Tiedät kyllä miksi luettuasi kirjan.


Dolly Parton - Jolene

tiistai 30. elokuuta 2016

Syyskuun kirja: Punainen kuningatar

Kuukaudenkirjaksi valikoituikin pitkästä aikaa fantasiakirja. Päätimme nimittäin lukea Victoria Aveyardin kirjan Punainen kuningatar. Kirja aloittaa uuden Hopea-fantasiasarjan.


Maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä. Hopeaveriset ovat eliittiä, jolla on lähes jumalallisia voimia. Huono-osaisten punaveristen tehtävä on palvella hopeisia. Punaisiin kuuluva taskuvaras Mare Brown päätyy hopeisten hoviin töihin. Yllättäen hän huomaakin itsessään voiman, jollaista tavallisella kuolevaiselle ei pitäisi olla. Hopeiset haluavat salata tämän, ja Maren väitetään olevan kauan kadoksissa ollut hopeinen prinsessa, joka on kihloissa prinssin kanssa. Mare päättää käyttää hyväkseen uutta asemaansa ja avustaa salaa Purppurakaartia, joka vastustaa hopeisten ylivaltaa.

Kuulostaa jännittävältä. Syyskuun lopulla keskustelemme kirjasta lisää. Kirja on ihan uusi, ja suurin osa Kyyti-kirjastojen kirjoista näyttää olevan tällä hetkellä lainassa, mutta varaamalla sen saa käsiinsä ennemmin tai myöhemmin. Ja nuortenkirjojen varaaminenhan on maksutonta.

tiistai 2. elokuuta 2016

Elokuun kuukaudenkirja: Dumplin

Elokuun kirjaksi valitsimme Julie Murphyn Dumplin-kirjan. Kirjan päähenkilö Willowdean on tyytyväinen omaan olemukseensa eikä se tunnu haittaavaan ketään muuta kuin hänen laihaa äitiään. Jos takakannen tekstiin voi luottaa, niin luvassa on hyväntuulinen kertomus lihavasta tytöstä, missikisoista ja tietenkin ihastumisesta.


Kyyti-kirjastojen kokoelmissa Dumplin on saatavana kirjana, e-kirjana ja englanninkielisenä kirjana. Hyviä lukuhetkiä!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta



”Kuolema ei ole koskaan edes hipaissut minua. Olen tuntenut myötätuntoa kuullessani jonkun julkkiksen tai tutuntutun kuolemasta, mutta mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että voin kuolla itsekin.” (Viestejä Koomasta, s. 54)


Verkkolukupiirin kesä-heinäkuun kirjassa Viestejä Koomasta käydään lähellä kuoleman rajaa. Kirjan takakansitekstin kuvaus sai mielenkiintoni heräämään muutama viikko sitten: miten todentuntuisista kirjoistaan tunnettu Marja-Leena Tiainen kirjoittaisi aiheesta, jota on vaikea selittää?

Silvan kesäloma on alkanut mukavasti: hän on käynyt jo rippileirillä ja mökillä isänsä kanssa ja tapaa parasta ystäväänsä Jeminaa lähes päivittäin. Tytöt ovat viettäneet päivän ostoskeskuksessa, kun Jemina pyytää Silvan vielä kaupungille illaksi. Joen rannassa he törmäävät kivoihin poikiin, jotka saavat älyttömän idean ja alkavat hyppiä sillalta jokeen. Kaverukset ja Jemina yllyttävät myös Silvan hyppäämään kaiteelta virtaan. 

Hypyn jälkeen Silva herää oudossa paikassa, Koomassa. Kirjan toinen osa on Silvan kertoma kuvaus tästä eräänlaisesta välitilasta elämän ja kuoleman rajamailla. Siellä liikkuu paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat kaikki joutuneet henkihieveriin. Ihmisten joukkoon ilmestyy välillä myös toiselta puolelta tulevia kuolleita ihmisiä. Silva yrittää vältellä kuolleita, mutta lopulta yksi saa hänet houkuteltua mukaansa ja antaa hänelle viestin vietäväksi elävien maailmaan. 

Kun Silva herää koomasta (ja palaa paikasta nimeltä Kooma), hän on muuttunut. Ystävät ja perheenjäsenet eivät usko Silvan kertomia asioita todeksi, vaan pitävät niitä joko unena tai luulevat Silvan seonneen. Silva muistaa viestit, jotka hänen olisi vietävä perille, mutta hän ei voi kertoa niistä kenellekään joutumatta pilkan kohteeksi. Silva luuleekin ensin jäävänsä aivan yksin kokemuksensa kanssa, kunnes saa uuden sydänystävän yllättävän läheltä. 

Tarinan alku on tuttua ja tavallista nuoren elämän realismia: päähenkilö Silva myötäilee rajoja rikkovaa bestistään Jeminaa. Ryhmään kuulumisen paine on kova ja saa nuoret tekemään tyhmänrohkeita asioita, joilla on seurauksensa. Tarinan Koomasta kertova osa taas on unenomainen. Silvan siellä tapaamat ihmiset ovat tosin hyvin todellisia; he ovat janoisia, hengittävät ja heidän sydämensä sykkivät. Outoa ja unenkaltaista on heidän ilmestymisensä ja katoamisensa. Kun Silva sitten palaa takaisin elämäänsä, hän hyväksyy kuolemanrajakokemuksen varsin tyynesti osaksi elämäänsä. Monet entisen elämänsä asiat hän jättää taakseen, mutta saa tilalle jotain merkityksellisempää.

Viestejä Koomasta sisälsi realistista nuorten elämän kuvausta ja selittämättömän, muttei mitenkään tavattoman kokemuksen sanoittamista. Mielenkiintoisen omasta lukukokemuksestani teki se, että odotuksissani kuvittelin kirjan sisältävän paljon enemmänkin fantasian tai kauhun piirteitä. Romaanin luki nopeasti, mutta oli siinä pureskeltavaa vielä hetken aikaa lukemisen päätyttyäkin. Voin suositella kirjaa niille, joita kiehtovat tarinat koko elämän mullistavista hetkistä.

Mitäpä muut pitivät tästä kirjasta?

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Kesä-heinäkuun kirja: Viestejä koomasta

Silva joutuu pahaan onnettomuuteen ysiluokkaa edeltävänä kesänä. Hän hyppää sillalta jokeen, lyö päänsä ja herää epätodelliselta tuntuvasta paikasta. Hän tapaa muita lähelle kuoleman rajaa joutuneita nuoria ja saa tehtäväkseen kuljettaa viestejä kuolleilta eläville.

Teos herätti heti mielenkiintoni, koska sen kirjoittaja Marja-Leena Tiainen tunnetaan nimenomaan hyvin realistisista nuortenkirjoistaan. Odotan innolla, että saan kirjan käsiini ja pääsen lukemaan sen.

Kouvolassa teos on tätä kirjoittaessa vielä aineisto-osastolla muovitettavana, mutta muista Kyyti-kirjastoista sen voi jo löytää hyllystä.