tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun kuukauden kirja: Et kävele yksin

Helmikuun kuukauden kirjana oli viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja, ensirakkaudesta kertova Juuli Niemen Et kävele yksin. 

Kirjan päähenkilöt ovat 15-vuotiaat Ada ja Egzon. Ada on suomalainen tyttö, joka asuu kahden taiteilijaäitinsä kanssa. Hän on kiltti ja hyvä koulussa. Egzonin perhe puolestaan on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzon yrittää paeta kodin vaiettuja salaisuuksia ja maalaa ajatuksensa graffiteiksi.

Ada ja Egzon käyvät molemmat yläkoulun viimeistä luokkaa eivätkä ole olleet missään tekemisissä ennen marraskuista iltapäivää, jolloin äidinkielenopettaja antaa oppilailleen tehtäväksi isänpäiväkorttien tekemisen. Egzon ryntää ulos luokasta ja Ada lähtee perään. 

"He eivät ole koskaan vaihtaneet sanaakaan. He käyvät vain muutamaa yhteistä kurssia ja Adan paikka on aina eri puolella luokkaa kuin Egzonin. Ada epäröi hetken. Silloin Egzon tuntee Adan katseen kasvoillaan ja kääntyy tätä kohti. Ada nielaisee. Hän kävelee Egzonia kohti, keskittyy siihen, että askeleet näyttäisivät varmoilta, ja sanoo ohi mennessään: 
-Minullakaan ei ole isää. 
Sitten hän työntää oven voimalla auki, syöksyy pihaan ja juoksee niin kovaa kuin pystyy." (Et kävele yksin s. 11.)

Tästä alkaa vähitellen nuorten rakkaustarina, joka on - kuten ensirakkaudet yleensä ovat - koko elämän täyttävää, vimmaista, huumaavaa ja hajottavaa. Ensirakkaus voi antaa kaiken, mutta se voi myös repiä palasiksi.  

Et kävele yksin on rakkaustarinan lisäksi tarina kahden erilaisen maailman kohtaamisesta sekä kasvamisesta ja murrosiästä, aikuisuuden kynnyksellä olemisesta. Niemi on onnistunut samastumaan nuorten elämään ja ajatuksiin mielestäni erittäin onnistuneesti, ja tarina tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Vaikka kirjan kansikuva on varsin hempeä ja tyttömäinen, niin sisältö sopii ehdottomasti sekä tytöille että pojille.

Et kävele yksin on mahdollista lainata kirjana, e-kirjana ja Daisy-äänikirjana.


maanantai 27. helmikuuta 2017

Maaliskuun kirja: Voro

Maaliskuun kirjana on tällä kertaa sarjakuva(romaani)! Janne Kukkosen Voro : kolmen kuninkaan aarre on taidokkaasti piirretty vauhdikas fantasiaseikkailu, jonka päähenkilö on mestarivarkaan urasta haaveileva Lilja-tyttö.

Omapäinen ja äkkipikainen Lilja on pitkään tehnyt varkaiden killan toimeksiannosta näpistyksiä ja muita pikkurikoksia, mutta haaveilee nyt kunniakkaammista keikoista. Vikkelä voro nappaa itselleen uhkarohkean tehtävän, mutta sotkeutuukin samalla ahneen jaarlin juoneen ja yliluonnolliseen valtataisteluun.

Janne Kukkosen ensimmäinen sarjakuva-albumi on kerännyt lukijoilta ja arvostelijoilta paljon kehuja. Aikaisemmin hän on animoinut ja ohjannut musiikkivideoita ja lyhytelokuvia.


Suosittelen tarttumaan rohkeasti Voroon, vaikka et yleensä sarjakuvia lukisikaan. Palataan asiaan maaliskuun lopulla!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Tammikuun kuukauden kirja: Lumi

Tammikuun kuukauden kirjana oli Seita Vuorelan viimeiseksi jäänyt romaani Lumi. Kansainvälisestikin arvostettu Vuorela oli ehtinyt kirjoittaa teoksen lähes valmiiksi, ennen kuin hän menehtyi äkillisesti keväällä 2015. Kirjan viimeisteli Vuorelan toiveesta hänen läheinen ystävänsä ja kollegansa Vilja-Tuulia Huotarinen.

Lumi kertoo maahanmuuttajaperheen pyrkimyksistä kotiutua suomalaiseen yhteiskuntaan ja siitä, miten vaikeaa uuteen elämään sopeutuminen voi olla, kun taakse vanhaan kotimaahan on jäänyt läheisiä, paljon muistoja ja tuskallisia kokemuksia. Ja pystyykö kaikki muistot todella hautaamaan, kannattaako se edes?

Tarinan päähenkilöitä ovat Siamak ja Atisha. Siamak on 15-vuotias poika, joka on 6-vuotiaana muuttanut perheensä kanssa Teheranista Suomeen. Siamak on nimetty Iranissa sankarina kuolleen setänsä mukaan, ja siinä onkin haastetta, sillä Siamak haluaa myös olla sankari, ja kuollutta on hankala päihittää. Siamak haluaa unohtaa vanhat juurensa ja sopeutua Itä-Helsinkiin. Hän keskittyy pelaamaan jääkiekkoa ja olemaan kaveriporukassa samanlainen kuin muut.

"Pohjoisen maan pääkaupunki on mun koti, sen itäinen laita, jota me kutsutaan kavereiden kesken Lähi-Idäksi, vaikka on sillä muitakin nimiä, Exit Paradise ihan vain esimerkkinä. Siinä kiteytyy olennainen. Ei tämä mikään väkivaltainen slummi ole, mutta aina välillä silti joku putoaa luotiin. Sillä tavalla itäinen vyöhyke muistuttaa Teherania. Sen etikettiin kuuluu, että itseään täytyy  puolustaa" (Lumi s.18)

Siamakin elämä menee sekaisin, kun hänen perheensä ottaa hoiviinsa Teheranista kielletyn blogin pitämisen takia paenneen entisen naapurintytön Atishan. Atisha on vakaasti päättänyt saada kovan kuoren alle piiloutuneen Siamakin tunteet ja muistot esiin. Tarinaan kytkeytyy H.C. Andersenin satu Lumikuningatar, jossa pieni Gerda-tyttö pelastaa ystävänsä Kain lumen ja jään syövereistä. 

Lumi ei mielestäni ole ihan helppo kirja lukea, koska se on polveileva ja siinä yhdistellään monia kerronnan keinoja ja näkökulmia. Se on kuitenkin hieno kirja, jossa yhdistyy kiehtovasti realismi ja satujen maailma, ja siitä nauttivat varmasti sekä nuoret että aikuiset. Lumi jättää myös sopivasti tilaa lukijan mielikuvitukselle.

Lumi on saatavissa kirjana ja e-kirjana. Myös H.C. Andersenin Lumikuningatar-satu löytyy Kyyti-kirjastoista useammastakin kirjasta. Lumikuningatar löytyy myös DVD:nä.


torstai 2. helmikuuta 2017

Helmikuun kirja: Et kävele yksin

Helmikuun kirjana on usein ollut edellisen vuoden Finlandia Junior -voittaja, niin myös tänäkin vuonna. Juuli Niemen Et kävele yksin kertoo Adan ja Egzonin rakkaustarinan.

Kirjailija esittelee itse kirjansa näin:


Luin kirjan ensimmäisiä sivuja, ja tarina vetäisi heti mukaansa. Tekisi mieli jatkaa kirjaa heti, mutta ensin pitää lukea pari vinkkauskirjaa pois alta. Palataan kirjaan kuun lopulla!

torstai 5. tammikuuta 2017

Tammikuun kirja: Lumi


"En siis lupaa teille rakkaustarinaa. Pikemminkin tämä on kertomus petoksesta, ja tytöstä joka pelastaa pojan.

Tammikuussa jatkamme lumisissa merkeissä ja luemme Seita Vuorelan viimeiseksi jääneen kirjan Lumi.

Sankarina kuolleen setänsä mukaan nimetty Siamak on paennut nuorena perheensä kanssa Teheranista Suomeen. Nyt hän on jo kotiutunut Pohjoisen maan kylmään ilmaan ja päihittää jääkiekkokaukalossa muut.

Persialaisen vieraanvaraisuuden ohjaamana Siamakin äiti ottaa perheeseen asumaan entisen naapurintytön Atishan, joka on joutunut pakenemaan Iranista kielletyn bloginsa takia. Tyttö alkaa palauttaa Siamakin mieleen muistoja entisestä kotimaasta.

Seita Vuorela (ent. Parkkola) ehti kirjoittaa romaanin melkein valmiiksi ennen kuin menehtyi äkillisesti huhtikuussa 2015. Viimeistelyssä auttoi kirjailijan toiveesta ystävä ja kollega Vilja-Tuulia Huotarinen.

Kirjaan palataan tuttuun tapaan tammikuun lopulla. Lukuiloa vuoteen 2017!

Lumi on mahdollista lainata myös e-kirjana.


Kuva: Laura Malmivaara


perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulukuun kuukauden kirja: Let it snow



John Greenin, Maureen Johnsonin ja Lauren Myraclen Let it snow : kolme talvista rakkaustarinaa kertoo nimensä mukaisesti kolme tarinaa, joita yhdistävät vuosisadan lumimyrsky, joulu ja sattuman sanelemat kohtaamiset amerikkalaisessa pikkukaupungissa.

Ensimmäisessä tarinassa Jubileen vanhemmat joutuvat vankilaan osallistuttuaan harvinaisten joulukoristeiden myyntiin liittyneeseen mellakkaan ja tyttären täytyy yllättäen lähteä joulun viettoon isovanhempiensa luokse Floridaan. Junamatka kuitenkin tyssää lumikinokseen ja neuvokas tyttö lähtee etsimään lämpöä ja pakopaikkaa kälättäviltä cheerleadereiltä läheisen Gracetownin kahvilasta. Täydelliseltä tuntunutta poikaystävää ei saa puhelimella kiinni, mutta kahvilaan astuu pelastava ritari muovipussi päässään...

Toisessa tarinassa kaverukset Tobin, JP ja poikatyttö Herttua ovat linnoittautuneet lämpimään katsomaan James Bond -elokuvien maratonia. Äkkiä käy kutsu napata Twister-peli mukaan ja saapua pikaisesti kaupungin toiselle puolelle viihdyttämään lumimyrskyn saartamaa cheerleading-joukkuetta. Alkaa äärimmäisissä sääolosuhteissa villi kilpajuoksu, josta ei kommelluksia tai nokkelaa sanailua puutu.

Kolmannessa tarinassa sydänsuruja poteva kahvilatyöntekijä Abbie yrittää livahtaa töistä hakemaan ystävälleen joululahjaksi suloista minipossua. Abbien taipumus henkilökohtaiseen draamaan kuitenkin asettaa esteitä matkalle. Seikkailuun sotkeutuu myös aloitteleva suojelusenkeli.

Samat henkilöt ja tapahtumat vilahtelevat hauskasti tarinasta toiseen. Kirjan viimeinen luku kokoaa vielä somasti yhteen kaikki kolme kertomusta.

Kirja oli mukavan kepeää ja tunnelmallista joululukemista, varsinkin kun täällä ei juuri lunta pyhien aikana näkynyt. Tarinat olivat täynnä veikeitä ja söpöjä yksityiskohtia. Suklaakonvehtien kanssa nautittuna sokeriähkyn uhka oli ehkä vähän ilmassa. Kolmessa tarinassa kuvattiin kuitenkin mielestäni hyvin, miten seurustelusuhteisiin liittyvät kuvitelmat ja odotukset saattavat estää näkemästä todellista onnea tai sitä oikeaa ihmistä. John Greenin kirjojen nokkelasanaisista henkilöistä pitävien luulisi tykästyvän myös näihin tarinoihin.

Mitä sinä olit kirjasta mieltä? Mikä tarinoista oli mielestäsi paras? (Oma suosikkini oli ehkä ensimmäinen, eli Maureen Johnsonin  Jubilee Express.)