torstai 8. kesäkuuta 2017

Ihme: R. J. Palacio

"En aio kuvailla, miltä näytän. Kuvittelitte te mitä hyvänsä, minä näytän todennäköisesti pahemmalta."

Pahinta on, että August Pullman on oikeassa eikä vähättele tippaakaan. August on syntymästä saakka pahasti epämuodostunut ja lukuisista leikkauksista huolimatta rumin kundi ikinä missään. Hän on opiskellut kotonoon eikä ole juuri tutustunut muihin kuin perheeseensä. Ja nyt hänen pitäisi aloittaa opiskelu tavallisessa koulussa.

Tähän kirjaan palataan normaaliin tapaan loppukuusta. Hyvää lukukesää kaikille.







maanantai 5. kesäkuuta 2017

Toukokuun kuukauden kirja: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Miten voi olla jo kesäkuu?! Kevät on hujahtanut ohi ällistyttävällä vauhdilla ja nyt on aika summeerata toukokuun kirja Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin
.
Toukokuun kirja kertoo lukiolaisesta Peetusta, joka odottaa pääsevänsä kesän jälkeen sukupuolenkorjausleikkaukseen. Odotuksen helpottamiseksi hän on sopinut kesän aikana kymmenestä lentomatkasta isänsä purjelentokoneessa. Lentojen aikana isä ja poika puhuvat kaikesta maan ja taivaan välillä. Alun kankeus hellittää lentomatkojen aikana ja molemmat pystyvät avautumaan kipeistäkin aiheista.

Peetun äiti sanoo ymmärtävänsä mutta ei pysty todellisuudessa hyväksymään, ettei hänen lapsensa ole tai edes ole ollut hänen rakastamansa Petra-tyttö. Peetun veli Pyry on täydelliseltä tuntuva kultapoika, joka tuntuu saaneen kaiken annettuna. Äiti ja Pyry ovat samaa maata, äänekkäitä ja nopeita. Hiljaisemmat ja pohtivammat Peetu ja isä tuntuvat jäävän helposti näiden kahden jalkoihin.

Tärkeässä roolissa on myös Peetun kiipeilyä intohimoisesti  harrastava tyttöystävä Aamu. Itsenä lesboksi mieltäneelle Aamulle Peetun leikkaus on myös omalla tavallaan hankala asia. Miten hänen identiteettinsä vaikutta se, kun tästä tulee myös ulkoisesti mies?

Kesän jälkeen kaikki on toisin oli mielestäni kirjoitettu hyvin lempeästi ja koskettavasti. Teksti on helposti lähestyttävää ja pitää otteessaan. Peetun ja hänen läheistensä kokemuksia ei ole siloiteltu, vaan ne tuntuvat erittäin aidoilta ja samaistuttavilta. Suosikkini oli miten kirjailija käsitteli Peetun suhdetta tyttöystäväänsä Aamuun. Rakastuminen ja parin yhdessäolo oli kuvattu kauniisti ja todentuntuisesti.

Lukukokemus tuo lähelle, miltä tuntuu syntyä väärään kehoon ja käydä läpi korjausprosessi. Toisaalta teos antaa myös paljon pohdittavaa sukupuolesta, miksi monille on niin tärkeää luokitella muut ihmiset tarkalleen lokeroihin näiden sukupuolen perusteella?

Sukupuolta pohtiville löytyy lisää tietoa myös Transtukipisteen sivuilta: http://transtukipiste.fi/


Millaisia ajatuksia kirja sinussa herätti?

maanantai 8. toukokuuta 2017

Toukokuun kirja: Kesän jälkeen kaikki on toisin

"Ei ole syvempää onnea kuin olla se joka on."

Toukokuun valinta on ohut, kevyesti ilmassa liikkuva kirja painavasta aiheesta, eli Siri Kolun "elämänmuutosromaani" Kesän jälkeen kaikki on toisin.

Kirjan päähenkilö on Peetu, joka on saanut kasteessa nimen Petra, vaikka ei koskaan ole ollut Petra. Kesän jälkeen Peetu täyttää 18 ja pääsee korjausleikkaukseen. Odotusta rytmittää kymmenen lentoa ja keskustelua isän kanssa purjelentokoneessa.

Kirjaa näyttäisi tällä hetkellä löytyvän hyvin Kyyti-kirjastojen hyllyistä. Nappaa omasi ja palataan asiaan taas kuun lopulla!



tiistai 2. toukokuuta 2017

Huhtikuun kuukauden kirja: Oonko ihan normaali?

Huhtikuun kuukauden kirjana oli uuden Normaali-trilogian aloittava Holly Bournen Oonko ihan normaali? Kirja kertoo mielenterveysongelmista, feminismistä ja ystävyydestä. 

Evie on 16-vuotias tyttö, joka on kolmen vuoden ajan taistellut pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan. Hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa lukion ensimmäisen luokan. Uudessa koulussa hän tuntee voivansa aloittaa uuden elämän, sillä siellä häntä ei tunneta "tyttönä, joka sekosi".

Evie laatii itselleen listan siitä, millaista elämää hän haluaa uuden alun myötä elää:

"1. Älä anna kenenkään koulussa saada selville tiedät-kyllä-mitä
2. Aloita normaali elämä ja ota muut kiinni kaikessa, mikä on mennyt ohi viimeisen kolmen vuoden aikana.
Normaali elämä 16-vuotiaana =
 * Koulu
 *Ystäviä (jotka eivät hylkää mua koska olen liian rasittava)
 *Poikaystävä? Eka suudelma edes?
 * Bileitä? Kivaa?"
(Oonko ihan normaali? s. 5).
 
Evie tutustuu koulussa taiteelliseen punatukkaiseen Amberiin ja löytää uudelleen ystävyyden lapsuudenkaverinsa, räväkän feministin Lottien, kanssa. Samalla Evie haluaisi kovasti löytää poikaystävän -  jonkun joka saisi hänet tuntemaan itsensä normaaliksi.
 
Deittailu  tuo kuitenkin Evien elämään pettymyksiä ja stressiä, joista hänellä ei vielä ole edellytyksiä selviytyä. Pahat ajatukset valtaavat uudelleen Evien mielen ja pakkomielteet palaavat. Mutta kuinka perhe ja ystävät voivat auttaa Evietä, kun hän ei halua kertoa ongelmistaan kenellekään?

Kirja kertoo tärkeistä aiheista: mielenterveydenongelmista ja halusta olla normaali. Suurin osahan meistä haluaa olla normaali - mutta miten se oikeastaan määritellään ja kuka sen määrittelee? Bourne kirjoittaa vakavista aiheista hauskasti ja sortumatta saarnaamaan. Kirja sopii hyvin sekä nuorille että nuorten vanhemmille. 

Trilogian toinen osa, Mikä kaikki voi mennä pieleen? ilmestyy heinäkuussa.

                                                  
                                                                Kuva: Jonny Donovan

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Huhtikuun kirja: Oonko ihan normaali?

Huhtikuun kirjana on englantilaisen nuortenkirjailijan Holly Bournen Oonko ihan normaali? Teos aloittaa uuden Normaali-trilogian, jolle on tulossa jatkoa kesällä. 

16-vuotias Evie haluaa enemmän kuin mitään muuta olla normaali. Hukattuaan kolme vuotta elämästään taisteluun pakko-oireista häiriötä (OCD) vastaan hän lopettelee lääkitystään ja aloittaa uuden koulun, jossa häntä ei tunneta ”tyttönä joka sekosi”.

Uuden koulun myötä Evie saa uusia ystäviä ja tutustuu deittailun saloihin. Ahdistus ja pakkomielteet kuitenkin palaavat. Mutta kuinka Evien uudet ystävät, taiteellinen Amber ja räväkkä Lottie, voisivat auttaa, kun Evie ei kerro ongelmistaan kenellekään? 

Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Odotan, että ehdin muilta töiltäni lukea sen pian loppuun. Kirjaan palataan tuttuun tapaan kuun lopulla!



maanantai 3. huhtikuuta 2017

Voro - kolmen kuninkaan aarre

"Voi RÄKÄ!"

Olimmepa kerrankin ajan hermolla valitessamme maaliskuun kirjaa. Muusikko A.W. Yrjänä myönsi nimittäin tämän vuoden Sarjakuva-Finlandian Janne Kukkosen Vorolle. Ei ollenkaan huono valinta.


Lilja on varas. Toisin kuin voisi luulla varkaat toimivat tarkkojen sääntöjen mukaan. Lilja saa varkaiden killalta vain pikkukeikkoja, vaikka tietää pystyvänsä parempaan. Omatoimisena tyttönä hän varastaa itselleen toimeksiannon, joka osoittautuu ehkä liiankin haastavaksi. Alkaa seikkailu josta ei toimintaa ja vaarallisia tilanteita puutu.

"Toivottavasti elän tarpeeksi pitkään katuakseni tätä..."

Voro on jännittävä, hauska ja synkkäkin fantasiaseikkailu. Kukkonen kuvaa piirroksissaan hienosti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, joihin Lilja joutuu. Voro on piristävä poikkeus jo senkin takia, että Suomessa julkaistaan aika vähän fantasiasarjakuvaa. Kirja päätyy ehdottomasti vinkkauslistalleni.

Niin ja äänitehosteet ovat kerrassaan loistavat:

TWONK, KRAKK, KREEK, BAMM, PLONK, KLANG, THUMP, WHOOMPH, WHA-PLONG, K-THOOM, FWOOM, BOOOM

tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuun kuukauden kirja: Et kävele yksin

Helmikuun kuukauden kirjana oli viime vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja, ensirakkaudesta kertova Juuli Niemen Et kävele yksin. 

Kirjan päähenkilöt ovat 15-vuotiaat Ada ja Egzon. Ada on suomalainen tyttö, joka asuu kahden taiteilijaäitinsä kanssa. Hän on kiltti ja hyvä koulussa. Egzonin perhe puolestaan on Kosovosta ja Egzon on mamu, vaikka on syntynyt Suomessa. Egzon yrittää paeta kodin vaiettuja salaisuuksia ja maalaa ajatuksensa graffiteiksi.

Ada ja Egzon käyvät molemmat yläkoulun viimeistä luokkaa eivätkä ole olleet missään tekemisissä ennen marraskuista iltapäivää, jolloin äidinkielenopettaja antaa oppilailleen tehtäväksi isänpäiväkorttien tekemisen. Egzon ryntää ulos luokasta ja Ada lähtee perään. 

"He eivät ole koskaan vaihtaneet sanaakaan. He käyvät vain muutamaa yhteistä kurssia ja Adan paikka on aina eri puolella luokkaa kuin Egzonin. Ada epäröi hetken. Silloin Egzon tuntee Adan katseen kasvoillaan ja kääntyy tätä kohti. Ada nielaisee. Hän kävelee Egzonia kohti, keskittyy siihen, että askeleet näyttäisivät varmoilta, ja sanoo ohi mennessään: 
-Minullakaan ei ole isää. 
Sitten hän työntää oven voimalla auki, syöksyy pihaan ja juoksee niin kovaa kuin pystyy." (Et kävele yksin s. 11.)

Tästä alkaa vähitellen nuorten rakkaustarina, joka on - kuten ensirakkaudet yleensä ovat - koko elämän täyttävää, vimmaista, huumaavaa ja hajottavaa. Ensirakkaus voi antaa kaiken, mutta se voi myös repiä palasiksi.  

Et kävele yksin on rakkaustarinan lisäksi tarina kahden erilaisen maailman kohtaamisesta sekä kasvamisesta ja murrosiästä, aikuisuuden kynnyksellä olemisesta. Niemi on onnistunut samastumaan nuorten elämään ja ajatuksiin mielestäni erittäin onnistuneesti, ja tarina tempaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Vaikka kirjan kansikuva on varsin hempeä ja tyttömäinen, niin sisältö sopii ehdottomasti sekä tytöille että pojille.

Et kävele yksin on mahdollista lainata kirjana, e-kirjana ja Daisy-äänikirjana.