"Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään." Tämän verran takakansi antaa vihjettä kirjan Punainen kuin veri sisällöstä. Aika vähän. Kirjan ulkoasu punaisine sivuineen houkuttelee tarttumaan kirjaan ja ottamaan selvää takakannen vihjeestä.
Lumikki Andersson käy ilmaisutaidon lukiota Tampereella. Nopeasti käy ilmi, että Lumikki oppi pelkäämään jo alakoulun ensimmäisellä luokalla. Paikkakunnan vaihto lukion aloittamisen myötä on auttanut Lumikkia elämässä eteenpäin. Silti hän näkee öisin painajaisia. Kotonakin vanhempien luona tuntuu olevan jotain pielessä, on aina ollut. Lukiossa hän on omasta tahdostaan pysytellyt sivussa, ulkopuolella. Hän söi aina yksin, mutta ei ollut yksinäinen. Hän halusi pystellä erossa muiden asioista ja huolehtia vain omista asioistaan.
Karkauspäivänä tilanne muuttuu. Hän kirjaimellisesti työntää nenänsä verenhajuisiin seteleihin ja joutuu tahtomattaan osalliseksi Elisan, Tuukan ja Kasperin elämään. Tästä alkaa kiemurainen tarina venäläis-virolaisen huumekaupan syövereihin. Lumikki ajautuu tilanteesta toiseen aluksi sattumalta ja lopulta tietoisesti pyrkien ottamaan asioista selvää. Tarina huipentuu salaperäisen Jääkarhun juhliin keskelle metsää.
Punainen kuin veri on kirjoitettu niin jännittävästi, niin tiiviisti ja ja niin hyvällä kielellä että se vain piti lukea yhdeltä istumalta alusta loppuun. Luin kirjan ensimmäisen kerran jo keväällä eikä toinen lukukerta huonontanut lukukokemusta. Sarjan osien nimet viittavaat vahvasti Grimmin Lumikki-satuun, mutta ei tämä mikään Lumikki-sadun kopio ole. Toisaalta, aion kyllä lukea Grimmin Lumikin lähiaikoina. Satuviittauksia oli myös Simukan Jäljellä - Toisaalla -kirjaparissa ja tässäkin tarinassa ne tukevat tarinaa mainiosti.
Lumikki-trilogian ensimmäisen osa jätti jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Mikä varjostaa Lumikin kotioloja? Kuka on Jääkarhu? Mitä tapahtui Lumikin rakkaudelle?
Luin myös trilogian toisen osan Valkea kuin lumi ja se antoi osittaisia vastauksia joihinkin kysymyksiin, mutta uusia kysymyksiä tuli lisää. Kannattaa lukea ja katsoa minne Lumikin tarina lopulta johtaa.
Minä pidin kovasti tästä kirjasta. Odotin kyllä nimen perusteella, että kirjassa olisi ollut jonkun verran fantasiaa, mutta oli kyllä todella virkistävää, että tapahtumat sijoittuivat kerrankin ihan oikeaan maailmaan. Myös toinen osa oli mielestäni todella onnistunut. Yleensä trilogioiden toinen osa tuntuu olevan vähän tyhjäkäyntiä alun ja lopun välissä, mutta tällä kertaa ei kyllä kakkos-osassakaan säästelty yhtään!
VastaaPoista