tiistai 29. lokakuuta 2013

Samantekevää vai Yhtään?



On ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen pienessä Tæringin kylässä Tanskassa. Kesken tunnin eräs oppilaista, Pierre Anton, nousee tuolistaan ja toteaa:

”Mikään ei merkitse yhtään mitään,
sen minä olen tiennyt pitkään.
Siispä ei kannata tehdä mitään.
Sen olen todennut vastikään.”

Sen sanottuaan Pierre Anton marssii tiehensä ja kiipeää luumupuuhun istumaan.

Muu luokka kohahtaa. Heistä piti tulla jotakin ja heidän täytyy saada uskoa, että jollakin on jotain merkitystä ja että heistä todella tulee vielä jotain. Sillä mitä mieltä missään olisi, jos millään ei ole merkitystä? Pierre Antonin sanoja ei voi kuitenkaan ohittaa olankohahduksella, vaan muu luokka päättää todistaa pojalle, että joillakin asioilla todella on merkitystä. Sillä täytyyhän jollain olla merkitystä?

Luokan oppilaat pohtivat, miten kummassa he voisivat todistaa merkityksen olemassaolon. Lopulta he päättävät, että jokaisen on luovuttava jostain merkityksellisestä asiasta ja päättävät kasata näistä asioista ja esineistä merkityksen kasan. Lempi-kirjasarjasta ja vihreistä sandaaleista alkunsa saanut kasa saakin pian sekaansa toinen toistaan hurjempia asioita. Mutta riittääkö se silti saamaan Pierre Antonin alas puusta, ja todistamaan, että tietyillä asioilla todella on merkitystä?

Jan Tellerin Samantekevää on mielenkiintoinen kirja. Se on pohdiskeleva, hyvin erikoinen ja kammottavan brutaali jännitystarina. Se laittaa lukijan väistämättäkin miettimään, mikä asia itselle on merkityksellistä, ja kuinka kummassa kenellekään toiselle voisi todistaa merkityksen olemassaoloa. Olisiko itse valmis luopumaan jostain merkityksellisestä?

Kuten Marja jo kertoikin, kirja on alun perin suomennettu jo vuonna 2005 nimellä Yhtään. Minusta on mielenkiintoista, että sama kirja, vieläpä samalta kustantajalta ja jopa samalta suomentajalta, ilmestyi nyt uudestaan, uudella kansikuvalla ja eri nimellä.

Ja palaan vielä Marjan kysymykseenkin: minun valintani oli vanhempi painos ja etenkin vanhan painoksen kansikuvitus! Mielestäni vanha kuvitus oli täydellisen onnistunut ja sopi kirjalle ehdottomasti paremmin kuin uusi. Vanha kansi herätti jo aiemmin mielenkiintoni niin paljon, että olin jo entuudestaan tutustunut kyseiseen kirjaan. Sen sijaan uskon, että ellen olisi muistanut kirjailijan nimeä (ja ellei tätä kirjaa olisi valittu kuukaudenkirjaksi), olisi Samantekevää jäänyt minun osaltani hyllyyn pölyttymään.Toisaalta työkaverini valitsi hetkeäkään epäröimättä uuden painoksen, koska sen kansikuva vetosi taas häneen enemmän. Ehkä uusi painos onkin suunnattu enemmänkin aikuisille lukijoille..?

Hienoa on joka tapauksessa se, että näin erikoinen nuortenkirja on ylipäätänsä saanut itselleen uuden painoksen. Ja toivottavasti kirja uudella kansikuvituksellaan onnistuu herättämään aikuistenkin mielenkiinnon.

Mitä mieltä muut ovat kannesta? Ja ylipäätään koko kirjasta? Millaisia asioita teidän mieleenne nousi?

3 kommenttia:

  1. Mä luin tän kirjan joskus viime vuonna kaverin suosituksesta ja täytyy myöntää et tää lukeutuu yhtii mun lempikirjoista. Muistan lukeneeni tän melkeempä yhteen menoo ja kauhistuin kirjan loppua. Luin sen monta kertaa uudestaa, enkä pystyny tajuamaan, että lapset pystyis oikeesti tekemään niin kuin ne kirjas teki. Voisin lukea sen uuden painoksenkin, mut tarttuisin kieltämättä tohon vanhempaan painoksee jo pelkästää kannen värityksen ja kuvan takia.

    VastaaPoista
  2. Luin kirjan syyskuussa työkaverin vinkkaamana. Tartuin uuteen painokseen, koska se oli kirjastossani hyllyssä. Kansi sinällään ei kuvaa kirjaa oikein mitenkään, mutta valintatilanteessa olisin luultavasti ottanut uudemman kirjan. Ehkä se on se vaalea, selkeä ulkoasu ja uuden kirjan tuntu, mikä vaikuttaisi valintaan.

    Kirja alkoi ihan tavanomaisesti, enkä olisi ennalta arvannut kirjan kääntyvän niin kammottavaksi ja inhottavaksi merkityksen kasaksi. Välillä teki ihan pahaa lukea kirjaa. Mietin myös sitä, voisinko itse luopua asioista jotka ovat itselleni merkityksellisiä, tärkeitä? Ei, en voisi. En ainakaan tällä tavoin kuin kirjan henkilöt luopuivat omista tärkeistä asioistaan.

    Hyvä kirja jää pyörimään ajatuksiin vielä lukemisen jälkeenkin ja tämä todella jäi.

    VastaaPoista
  3. Hyvä, mutta samalla myös aivan kamala kirja. Lukiessa pohdin samaa kuin Anonyymikin. Miten ihmeessä päähenkilöt pystyvät tekemään kaiken sen, mitä tekevät? Mietin myös, eikö elämän merkityksellisyyttä pysty todistamaan jotenkin muutenkin kuin luopumisen kautta? Todennäköisesti pystyy, ja aiheesta on varmasti kirjoitettu paljon kirjojakin. Tässä kirjassa oli kuitenkin ihan omanlaisensa näkökulma, ja se pisti miettimään asioita.

    Luin uudemman Samantekevää-suomennoksen lähinnä sen takia, että se oli uusi. Yhtään-kirjan olen nähnyt vain kuvassa. Lukemisen jälkeen mietin Yhtään-kannen kuvaavan kirjan sisältöä paremmin. Toisaalta Samantekevää-kirjan valkoinen värikin voi olla pelottava. Ei oikein tiedä, mitä kirja pitää sisällään.

    VastaaPoista