On ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen pienessä Tæringin kylässä
Tanskassa. Kesken tunnin eräs oppilaista, Pierre Anton, nousee tuolistaan ja
toteaa:
”Mikään ei merkitse yhtään mitään,
sen minä olen tiennyt pitkään.
Siispä ei kannata tehdä mitään.
Sen olen todennut vastikään.”
Muu luokka kohahtaa. Heistä piti tulla jotakin ja heidän
täytyy saada uskoa, että jollakin on jotain merkitystä ja että heistä todella tulee
vielä jotain. Sillä mitä mieltä missään olisi, jos millään ei ole merkitystä?
Pierre Antonin sanoja ei voi kuitenkaan ohittaa olankohahduksella, vaan muu
luokka päättää todistaa pojalle, että joillakin asioilla todella on merkitystä.
Sillä täytyyhän jollain olla merkitystä?
Luokan oppilaat pohtivat, miten kummassa he voisivat
todistaa merkityksen olemassaolon. Lopulta he päättävät, että jokaisen on
luovuttava jostain merkityksellisestä asiasta ja päättävät kasata näistä
asioista ja esineistä merkityksen kasan. Lempi-kirjasarjasta ja vihreistä
sandaaleista alkunsa saanut kasa saakin pian sekaansa toinen toistaan hurjempia
asioita. Mutta riittääkö se silti saamaan Pierre Antonin alas puusta, ja todistamaan,
että tietyillä asioilla todella on merkitystä?
Jan Tellerin Samantekevää on mielenkiintoinen kirja. Se on pohdiskeleva,
hyvin erikoinen ja kammottavan brutaali jännitystarina. Se laittaa lukijan väistämättäkin
miettimään, mikä asia itselle on merkityksellistä, ja kuinka kummassa
kenellekään toiselle voisi todistaa merkityksen olemassaoloa. Olisiko itse
valmis luopumaan jostain merkityksellisestä?
Kuten Marja jo kertoikin, kirja on alun perin suomennettu jo
vuonna 2005 nimellä Yhtään. Minusta on mielenkiintoista, että sama kirja,
vieläpä samalta kustantajalta ja jopa samalta suomentajalta, ilmestyi nyt
uudestaan, uudella kansikuvalla ja eri nimellä.
Ja palaan vielä Marjan kysymykseenkin: minun valintani oli
vanhempi painos ja etenkin vanhan painoksen kansikuvitus! Mielestäni vanha
kuvitus oli täydellisen onnistunut ja sopi kirjalle ehdottomasti paremmin kuin
uusi. Vanha kansi herätti jo aiemmin
mielenkiintoni niin paljon, että olin jo entuudestaan tutustunut kyseiseen
kirjaan. Sen sijaan uskon, että ellen olisi muistanut kirjailijan nimeä (ja
ellei tätä kirjaa olisi valittu kuukaudenkirjaksi), olisi Samantekevää jäänyt
minun osaltani hyllyyn pölyttymään.Toisaalta työkaverini valitsi hetkeäkään epäröimättä uuden painoksen, koska sen kansikuva vetosi taas häneen enemmän. Ehkä uusi painos onkin suunnattu enemmänkin aikuisille lukijoille..?
Hienoa on joka tapauksessa se, että näin erikoinen nuortenkirja
on ylipäätänsä saanut itselleen uuden painoksen. Ja toivottavasti kirja uudella kansikuvituksellaan onnistuu herättämään aikuistenkin mielenkiinnon.
Mitä mieltä muut ovat kannesta? Ja ylipäätään koko kirjasta?
Millaisia asioita teidän mieleenne nousi?
Mä luin tän kirjan joskus viime vuonna kaverin suosituksesta ja täytyy myöntää et tää lukeutuu yhtii mun lempikirjoista. Muistan lukeneeni tän melkeempä yhteen menoo ja kauhistuin kirjan loppua. Luin sen monta kertaa uudestaa, enkä pystyny tajuamaan, että lapset pystyis oikeesti tekemään niin kuin ne kirjas teki. Voisin lukea sen uuden painoksenkin, mut tarttuisin kieltämättä tohon vanhempaan painoksee jo pelkästää kannen värityksen ja kuvan takia.
VastaaPoistaLuin kirjan syyskuussa työkaverin vinkkaamana. Tartuin uuteen painokseen, koska se oli kirjastossani hyllyssä. Kansi sinällään ei kuvaa kirjaa oikein mitenkään, mutta valintatilanteessa olisin luultavasti ottanut uudemman kirjan. Ehkä se on se vaalea, selkeä ulkoasu ja uuden kirjan tuntu, mikä vaikuttaisi valintaan.
VastaaPoistaKirja alkoi ihan tavanomaisesti, enkä olisi ennalta arvannut kirjan kääntyvän niin kammottavaksi ja inhottavaksi merkityksen kasaksi. Välillä teki ihan pahaa lukea kirjaa. Mietin myös sitä, voisinko itse luopua asioista jotka ovat itselleni merkityksellisiä, tärkeitä? Ei, en voisi. En ainakaan tällä tavoin kuin kirjan henkilöt luopuivat omista tärkeistä asioistaan.
Hyvä kirja jää pyörimään ajatuksiin vielä lukemisen jälkeenkin ja tämä todella jäi.
Hyvä, mutta samalla myös aivan kamala kirja. Lukiessa pohdin samaa kuin Anonyymikin. Miten ihmeessä päähenkilöt pystyvät tekemään kaiken sen, mitä tekevät? Mietin myös, eikö elämän merkityksellisyyttä pysty todistamaan jotenkin muutenkin kuin luopumisen kautta? Todennäköisesti pystyy, ja aiheesta on varmasti kirjoitettu paljon kirjojakin. Tässä kirjassa oli kuitenkin ihan omanlaisensa näkökulma, ja se pisti miettimään asioita.
VastaaPoistaLuin uudemman Samantekevää-suomennoksen lähinnä sen takia, että se oli uusi. Yhtään-kirjan olen nähnyt vain kuvassa. Lukemisen jälkeen mietin Yhtään-kannen kuvaavan kirjan sisältöä paremmin. Toisaalta Samantekevää-kirjan valkoinen värikin voi olla pelottava. Ei oikein tiedä, mitä kirja pitää sisällään.