Olin odottanut Eoin Colferin Salamurhaajan oppipojan lukemista siitä lähtien, kun kuulin, että tällainen kirja ilmestyy. Pidän kovasti Eoin Colferin kirjoista, Lontoosta ja aikamatkailutarinoista. Odotukseni olivat siis korkealla, enkä joutunut pettymään.
Vuoden 1898 Lontoossa orpopoika Rileyn pitäisi tehdä ensimmäinen murhansa. Hän on elänyt koko ikänsä illusionisti ja salamurhaaja Albert Garrickin oppipoikana. Nyt hänen pitäisi puukottaa sängyssä nukkuva vanha mies todistaakseen opettajalleen olevansa kyvykäs murhaamaan. Murhan kohde ei olekaan ihan tavallinen mies, ja aivan yllättäen Riley tempautuukin tulevaisuuden Lontooseen.
Nykypäivän Lontoossa FBI:n agenttikokelas Chevie on saanut tehtäväkseen vahtia jotakin epämääräistä kapselia kellarissa. Hän on tehnyt tylsää työtään jo usean kuukauden ajan, mutta eräänä päivänä alkaa tapahtua. Sähkökatkon ja räjähdysten saattelemana Riley saapuu nykypäivään. Hänen perässään saapuu kylmäverinen tappaja Garrick, joka haluaa löytää oppipoikansa ja Chevien, jolla on aikamatkailun mahdollistava aika-avain. Rileyn ja Chevien on paettava Garrickia aina menneisyyteen asti, mutta riittääkö sekään?
Pidin kirjasta erittäin paljon. Siinä on toimintaa ja jännitystä alusta loppuun. Lisäksi se on hauska ja hyvin kirjoitettu.
Pidin omapäisestä Cheviestä ja fiksusta Rileystä, mutta kirjan mielenkiintoisin henkilöhahmo oli Garrick. En muista pitkään aikaan lukeneeni noin julmasta ja kammottavasta pahiksesta. Kuitenkin Garrickissa on omat ristiriitaisuutensa ja heikot kohtansa. Aikamatkan aikana tapahtunut mutaatio tuo Garrickin persoonallisuuteen aivan uusia ulottuvuuksia.
Myös aikamatkatarinana Salamurhaajan oppipoika toimi. Kirjassa ei ole turhaa kikkailua, mutta sarjan tulevissa osissa on mahdollisuuksia vaikka mihin. En malta odottaa.
Mitä mieltä te muut olitte?
Aikamatkailun ystävänä ahmin kirjan miltei yhdeltä istumalta. Tykkäsin kovasti ja malttamattomana odotan jatkoa. Tarinan henkilöistä ja tapahtuma-ajasta pysyi hyvin kärryllä. Loppua kohti alkoi ilmeentyä sellaisia mutkia matkaan, ettei yhtään tiedä, minne jatko vie.
VastaaPoistaColfer oli itselleni tuttu Linnunradan käsikirjan jatko-osasta ja Legenda Pottu-Mäkisestä, mutta Artermis Fowlerit on jäänyt lukematta. Ajattelinkin lukea ne odotellessani tähän sarjaan jatkoa.