tiistai 29. maaliskuuta 2016

Kate Thompson: Yön eläjä

Maaliskuun kuukauden kirjaksi valitsimme Kate Thompsonin romaanin Yön eläjä  (2010). Teos on kulkenut kirjavinkkareiden repuissa jo useamman vuoden; mainitaanhan teos myös tässä blogissa vinkkauslistalla vuodelta 2012. Teoksen takakansiteksti lupaa sen olevan samaan aikaan sekä ajaton että ajankohtainen. Mutta onko Bobbyn tarina uskottava vielä tänä päivänä?

Dublinissa asuva 14-vuotias Bobby ajautuu rikollsia puuhia harrastavaan kaveriporukkaan. Hän viettää aikaansa varastellen autoja, lompakoita ja iPodeja, ryyppää ja sekoilee muidenkin päihteiden kanssa. Bobbyn yksinhuoltajaäiti haluaa suunnata paitsi poikansa myös oman elämänsä uusille poluille. Poika on ongelmissa poliisin ja äiti velkojien kanssa.

Perhe muuttaa halpaan vuokrataloon maalle, vaikka Bobby vastustaa ajatusta äänekkäästi. Talon edellinen asukas ruotsalaismies Lars on jättänyt talon komeroihin omia tavaroitaan ja vanhan auton sen pihalle. Siinä on kuin tilauksesta pakoajoneuvo Bobbylle, joka karkaa takaisin Dubliniin ennen kuin on purkanut edes tavaroita repustaan.

Paluu vanhoille kulmille ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan, sillä poliisit passittavat varastetulla autolla kaahailevan Bobbyn takaisin maalle. Siellä hän joutuu korvaamaan tuhoutuneen ajoneuvon auttamalla vuokraisäntää maatilan töissä.

Uudesta kodista alkaa paljastua outoja asioita. Naapurit ja kyläläiset kertovat talon historiasta pelottavia tarinoita ja kehottavat jättämään maitolautasen yöksi haltijoille, koska talo on rakennettu niiden polun päälle. Edellinen asukas Lars on kadonnut tietymättömiin. Tätä ennen talossa on asunut vain pariskunta ja yksi lapsi, jonka huhutaan olleen haltijoiden jättämä vaihdokas.

Aluksi Bobby nauraa katketakseen saduilta kuulostaville jutuille. Mutta sitten pikkuveli Dennis alkaa jutella öisin tuntemattoman pienen naisen kanssa koiranluukun kautta, ja Bobby huomaa testaavansa maitolautasneuvoa...

Bobbyn resuinen elämä kaupungissa ja äidin vaikeudet hallita omaa elämäänsä tuntuvat todellisilta. Myös kasvutarina herättää tuttuuden tunteen: uusi ympäristö ja fyysinen työ antavat Bobbylle mahdollisuuden onnistua ja ansaita palkkansa rehellisesti. Näinhän monien nuortenkirjojen päähenkilöt ovat löytäneet oman polkunsa.

Maalaiselämän varjopuolena ovat menneisyyden kauhistuttavat rikokset ja uskomukset, joiden kanssa seudun ihmiset ovat oppineet selviytymään omalla tavallaan. Niiden ansiosta tarina mielestäni kestää ajankulua, ja kannan sen mielelläni mukana vinkkausretkille yläkouluihin. Se on sujuva sekoitus realismia, kauhua ja myyttejä. Juttuja, jotka tekee mieli uskoa.

Oletko sinä jo lukenut Yön eläjän? Mitä pidit kirjasta?

2 kommenttia:

  1. Aloin lukemaan Yön Eläjää heti Rambon jälkeen. Yön Eläjässä on omat hyvät puolensa, mutta en löytänyt mitään samaistusmiskohtaa ryyppäävään, varastelevaan ja aineita käyttävään nuoreen. Liian kaukana pikkukylässä kasvaneen maailmasta tuo Dublin ja sen nuorten ongelmat. Kaksi kolmasosaa kirjasta meni huomaamatta, mutta sitten aloin odottamaan sitä "suurta kämmiä" mikä pilasi kaiken ja lukemisen nautinto tyssäsi siihen. Hyvinhän Bobbylle sitten loppujen lopuksi näyttää käyneen vaikkei sitä lopputulemaa kerrottukaan. Välittäviä aikuisia löytyi tällä kertaa naapurista...
    Hyvä kirja, mutta tosiaan koko kirjan odotti vain seuraavaa katastrofaalista repäisyä tältä äkkipikaiselta miehenalulta.

    VastaaPoista
  2. Tykkäsin, tuli toipilaani lukaistua yhdellä istumalla. Minustakin kirja oli yhä uskottava, vaikka paljon viitattu teknologia alkoi olla vanhentunutta (iPodeissa tai Nokian uusimmassa puhelinmallissa tuskin on enää samaa hohtoa). Yhtymäkohtia Ramboon oli jonkin verran, mutta tästä pidin huomattavasti enemmän, tuntui iästään huolimatta tuoreemmin kohderyhmälleen kirjoitetulta. Yliluonnolliset elementit jäivät jännän pieneksi sivujuonteeksi.

    VastaaPoista