Anna Hallava: Sammakkoprinsessa

Alkuvuosi on luettu melko rankkoja aiheita käsitteleviä realistisia nuorten kirjoja. Toukokuun kirja Anna Hallavan Sammakkoprinsessa on näille keväisen kepeää ja fantastisen kuplivaa vaihtelua.

Kyseessä on hykerryttävä nuorten chick lit neljätoista täyttävästä Ofeliasta, joka saa syntymäpäivänään tietää olevansa keiju. Yhtäkkiä kasvaneet korvat pitää saada piiloon ennen kouluun menoa, mutta vielä suurempi järkytys on kummitädin antama keijulahja. Rakkauden Tunteminen nimittäin tarkoittaa, että Ofelia ei voi suudella ketään muuta kuin todellista rakkauttaan. Kaikki muut muuttuvat sammakoiksi. Yllätyslahja sotkee Ofelian kasiluokan Jetroon kohdistuvat mittavat pusuttelusuunnitelmat oikein huolella.

Uutiset tulevat Ofelialle aikamoisena shokkina ja hän taistelee kaikin voimin uusia keijuominaisuuksiaan vastaan. Kaiken muun lisäksi hän on myös keijuvaltakunnan kruununperillinen, jonka täytyy oppia hovin tavoille. Keijukuningatar ja Ofelian täti Teodora tekee koppavasti selväksi, ettei siskontytär kelpaa sellaisenaan. Hieman uuteen elämään sopeutumista helpottaa ihastuminen keikarimaiseen lordi Ramaniin. Hiihtolomalla Ofelia pääsee tutustumaan paremmin keijusukulaisiinsa ja shoppailureissulle Lumosiaan. Ihmisten maailmassa haasteena on seuralaisen löytäminen koulun prom-henkisiin tanssiaisiin. Mutta selviääkö Ofelia juhlista sammakoitta?

Alussa kirja herätti minussa välittömän hylkimisreaktion, järkyttävä yliannostus ihqutusta, huulikiiltoa ja glitteria. Hattarainen kouhkaus ja päähenkilö kokonaisuudessa tuntuivat tolkuttoman ärsyttäviltä. Ofelia saa tietää olevansa keijuprinsessa, mutta yrittää kieltäytyä kunniasta ja keskittyy mieluummin yläastedraamaan. Siis mitä?!

Muutama sivua myöhemmin Ofelian ylitsevuotava hössötys kuitenkin valloitti minut täysin puolelleen. Ihanan virkistävää vaihtelua, ettei taikamaailmaa tässä otettukaan niin vakavasti. Ei ryppyotsaisia sankaritekoja tai salamyhkäistä partasuuvelhoa neuvomassa. Ofelia sen sijaan tuulettaa kunnolla keijuhovin tunkkaista snobismia. Kirjassa on myös paljon hauskoja oivalluksia, kuten lääkekaapista pongahtava keijuapteekki ja törkeyksiä kommentoivat puut.

Vaikka en yhtään tajunnut Ofeliaa, kirja vei kuitenkin riemastuttavalle ajelulle, jossa tarvitsi vain pysytellä vauhdissa mukana suu virneessä (tai irveessä myötähäpeästä).

Mitenkäs muille upposivat Ofelian kommellukset?

Sammakkoprinsessalle on alkuvuodesta ilmestynyt myös jatko-osa Operaatio Huulituli, jossa Ofelia kuulee kielletystä lemmenjuomasta.