”Kuolema ei ole koskaan edes hipaissut minua. Olen tuntenut myötätuntoa kuullessani jonkun julkkiksen tai tutuntutun kuolemasta, mutta mieleeni ei ole koskaan juolahtanut, että voin kuolla itsekin.” (Viestejä Koomasta, s. 54)
Verkkolukupiirin kesä-heinäkuun kirjassa Viestejä Koomasta käydään lähellä
kuoleman rajaa. Kirjan takakansitekstin kuvaus sai mielenkiintoni heräämään
muutama viikko sitten: miten todentuntuisista kirjoistaan tunnettu Marja-Leena Tiainen
kirjoittaisi aiheesta, jota on vaikea selittää?
Silvan kesäloma on alkanut mukavasti: hän on käynyt jo
rippileirillä ja mökillä isänsä kanssa ja tapaa parasta ystäväänsä Jeminaa
lähes päivittäin. Tytöt ovat viettäneet päivän ostoskeskuksessa, kun Jemina
pyytää Silvan vielä kaupungille illaksi. Joen rannassa he törmäävät kivoihin
poikiin, jotka saavat älyttömän idean ja alkavat hyppiä sillalta jokeen. Kaverukset
ja Jemina yllyttävät myös Silvan hyppäämään kaiteelta virtaan.
Hypyn jälkeen Silva herää oudossa paikassa, Koomassa. Kirjan
toinen osa on Silvan kertoma kuvaus tästä eräänlaisesta välitilasta elämän ja
kuoleman rajamailla. Siellä liikkuu paljon muitakin ihmisiä, jotka ovat kaikki
joutuneet henkihieveriin. Ihmisten joukkoon ilmestyy välillä myös toiselta
puolelta tulevia kuolleita ihmisiä. Silva yrittää vältellä kuolleita, mutta
lopulta yksi saa hänet houkuteltua mukaansa ja antaa hänelle viestin vietäväksi
elävien maailmaan.
Kun Silva herää koomasta (ja palaa paikasta nimeltä Kooma),
hän on muuttunut. Ystävät ja perheenjäsenet eivät usko Silvan kertomia asioita
todeksi, vaan pitävät niitä joko unena tai luulevat Silvan seonneen. Silva
muistaa viestit, jotka hänen olisi vietävä perille, mutta hän ei voi kertoa
niistä kenellekään joutumatta pilkan kohteeksi. Silva luuleekin ensin jäävänsä
aivan yksin kokemuksensa kanssa, kunnes saa uuden sydänystävän yllättävän
läheltä.
Tarinan alku on tuttua ja tavallista nuoren elämän
realismia: päähenkilö Silva myötäilee rajoja rikkovaa bestistään Jeminaa.
Ryhmään kuulumisen paine on kova ja saa nuoret tekemään tyhmänrohkeita asioita,
joilla on seurauksensa. Tarinan Koomasta kertova osa taas on unenomainen.
Silvan siellä tapaamat ihmiset ovat tosin hyvin todellisia; he ovat janoisia,
hengittävät ja heidän sydämensä sykkivät. Outoa ja unenkaltaista on heidän
ilmestymisensä ja katoamisensa. Kun Silva sitten palaa takaisin elämäänsä, hän
hyväksyy kuolemanrajakokemuksen varsin tyynesti osaksi elämäänsä. Monet entisen
elämänsä asiat hän jättää taakseen, mutta saa tilalle jotain
merkityksellisempää.
Viestejä Koomasta sisälsi realistista nuorten elämän
kuvausta ja selittämättömän, muttei mitenkään tavattoman kokemuksen
sanoittamista. Mielenkiintoisen omasta lukukokemuksestani teki se, että odotuksissani kuvittelin kirjan sisältävän paljon enemmänkin fantasian tai kauhun piirteitä. Romaanin luki nopeasti, mutta oli siinä pureskeltavaa vielä
hetken aikaa lukemisen päätyttyäkin. Voin suositella kirjaa niille, joita kiehtovat tarinat koko elämän mullistavista hetkistä.
Mitäpä muut pitivät tästä kirjasta?
Mielenkiintoinen kirja. Kirjan Kooma-osuus oli ennakkoluuloistani huolimatta kirjoitettu liioittelematta ja hyvin oli vältelty myös uskonnolliset elementit. Mukaan oli ujutettu paljon nuorten mahdollisia mokaamisen paikkoja ja niiden seurauksia. Kiva kirja joka sopii monen nuoren luettavaksi. Sopivan ohut ja selkeälukuinen kirja otettavaksi mukaan rannalle tai reissuun.
VastaaPoista