torstai 15. syyskuuta 2011

Nälkäpeli: turhia epäilyjä

No niin. Myönnetään.

Olihan se kirja ennakkohypetyksensä arvoinen.

Pinnistelin kovasti, että olisin saanut säännösteltyä Nälkäpelin kolme osiota kolmelle viikolle. Epäonnistuin surkeasti, kun hotkaisin osiot kaksi ja kolme yhteen menoon.

Varoitus: tästä eteenpäin blogipostaus sisältää juonipaljastuksia.


Suzanne Collins on selvästi Battle Royalensa katsonut - tai lukenut, sillä elokuva perustuu kirjaan, ja onpa siitä tehty mangasarjakuvakin. Nälkäpelin ideassa ja tapahtumissa on paljon samaa, mutta näkökulma on erilainen. Siinä missä Battle Royale heijastelee totalitaarisen sotilasvaltion pelkoja, Nälkäpeli käsittelee aihetta pitkälti vääristyneen median ja julkisuuden kautta. Katnissin ja muiden tribuuttien ajatuksenkulku ja strategiointi osoittavat heidän sisäistävän täysin mistä Nälkäpelissä on kyse: suosiosta, vallasta, manipuloinnista. Pelin tuotantoyhtiö manipuloi kilpailijoita käyttäytymään mahdollisimman yleisöä kiinnostavalla tavalla, moraaliseikoista viis; kilpailijat manipuloivat katsojia ja rakentavat haluamansa mielikuvan saadakseen parhaat sponsorilahjat. Tavallaan on surullista, miten hyvin Katnisskin osaa suunnitella jokaisen tekonsa ja ilmeensä sen mukaan, mikä tuottaa suurimman hyödyn. Olemmeko menossa tätä kohti? Suunnittelevatko BB-talon asukkaatkin pian jokaisen liikkeensä huolellisesti suosion ja draaman maksimoimiseksi?

Minusta olisi hirveän mielenkiintoista lukea spin-off-tarinoita, jotka on kirjoitettu jonkun muun hahmon näkökulmasta. Haluaisin tietää, miten heidän Nälkäpelinsä meni, mitä he ajattelivat, mitä Collins jätti kertomatta. Kuvittelisin, että joku on kirjoittanut aiheesta fanifiktiota, ja aion vielä ennen kuukauden loppua kaivella sitä esiin. Kenen näkökulmasta sinä haluaisit lukea Nälkäpelin kulun? Peetan, Ruen - ehkä Threshin, tai jopa Caton?

Aivan täydellinen ei tämäkään kirja ole, joihinkin asioihin petyin. Kilpailun lopussa areenalle päästetyt muutantit soivat minulle sisäisen kauhun tunteen ja odotin, että kirjailija olisi käsitellyt niiden luomista, eettisyyttä, ja kuolleiden tribuuttien kohtaloa enemmänkin. Valitettavasti muutantit jäivät vain hirviöiksi, eikä niistä edes yritetty löytää lisää syvyyttä. Odotin, että Katniss ja Peeta olisivat järkyttyneet pahemmin siitä, että toisin kuin matkijanärhien ja vainopistiäisten luomiseen, näiden muutanttien luomiseen oli hyväksikäytetty tuntevia, tiedostavia olentoja. Vieläpä ihmisiä, jotka he olivat tunteneet, kuten Rue. Toivon, että myöhemmät kirjat käsittelevät asiaa edes hiukan enemmän.

Mikä oli sinun päällimmäinen ajatuksesi, kun kirja loppui? Mikä vaikutti, mikä jäi vaivaamaan?

3 kommenttia:

  1. Mä muuten uskon että ne mainitsemasi BB-talon asukkaat ovat jo hyvinkin tietoisia strategioistaan ja toimivat nimenomaan noin:)Ben Elton on muuten kirjoittanut kyseisestä teemasta erinomaisen jännärin "Tappavan kuuluisa". Suosittelen!

    VastaaPoista
  2. Innostuin minäkin etsiskelemään fanifiktiota Nälkäpelistä, ja ainakin näistä löytyi jotakin:

    http://www.fanfiction.net/book/Hunger_Games/
    http://hungergamesfanfiction.com/

    Molemmat sivut ovat englanninkielisiä, suomeksi en ainakaan vielä löytänyt hyviä sivustoja.

    VastaaPoista
  3. Tämä kommentti tulee nyt pitkän ajan jälkeen alkuperäisestä viestistä ja taustana tässä on siis se, että olen ensin nähnyt kirjoihin perustuvat kaksi ensimmäistä elokuvaa ja sen jälkeen lukenut läpi kirjatrilogian. Tavallaan tämä silti lienee ajankohtaista, koska sarja oletettavasti pysyttelee pinnalla vielä parisen vuotta, sillä vielä kaksi elokuvaa on ilmestymässä ja niiden innoittamana monet varmaan vielä tarttuvat teoksiin. Mutta asiaan.

    Pidin Nälkäpeliä hienosti rakennettuna ja monipuolisena nuortenkirjana, joka erinomaisesti sopii kyllä aikuisillekin. Asetelmassa on toki samoja aineksia kuin Battle Royalessa, mutta kuten todettu näkökulma erilainen ja tuo asetelmaan omanlaistaan sisältöä. Joten en sanoisi, että kyseessä on Battle Royale rip off, vaikka sellaisiin väitteisiin olen törmännyt.

    Mielestäni parasta kirjoissa on niiden tarjoama naiskuva. Pääosassa on neuvokas, vahva ja aktiivinen nuori nainen, jonka ainoa tahdonsuunta ei ole poikien miellyttäminen. Jotain aivan muuta kuin mitä vaikkapa Twilight-sarjassa. Onhan toki aiemminkin populaarikulttuurissa esitetty vahvoja itsenäisiä naishahmoja, mutta jos ajattelee vaikkapa Lara Croftia, on hahmo kuitenkin esitetty todella seksistisesti.

    Myös teoksen mediakulttuuri- ja yhteiskuntakriittiset teemat ovat herkullisia pohdittavia nykyisen tosiTV-kulttuurin ja poliittisten vapauksien rajoittamisen aikakaudella.

    Suurin vahvuus kirjoissa suhteessa ainakin kahteen ilmestyneeseen elokuvaan on se, miten niissä kuvataan sitä dystooppista yhteiskuntaa, johon tarina sijoittuu. Sellaista taustoittamista olisin elokuviinkin kaivannut ja siksi varmaankin tartuin näihin kirjoihin.

    VastaaPoista