Kuukauden kirjan lukemiseni laahaa valitettavasti muiden kirjallisten kiireiden vuoksi hieman jäljessä, vaikka syynä ei tosiaankaan ole kirjan heikko taso. Tähän saakka Näyttääkö pääni tässä isolta? on nimittäin ollut varsin viihdyttävä opus. Olin kirjan aloittaessani lievästi ennakkoluuloinen, sillä epäilin kirjan osoittautuvan opettavaiseksi ja saarnaavaksi suvaitsevaisuuskasvatukseksi, mutta näin ei todellakaan ole. Kirja on hauska, fiksu ja oivaltava kuvaus siitä, miten samanlaisia me kaikki ihmiset loppujen lopuksi olemme. Päähenkilö Amal pohtii ihan samoja asioita kuin muutkin teinit, ja islaminuskoisuus on vain yksi piirre hänessä. Kirja avaa myös hienosti sitä, miksi 16-vuotias muslimityttö voi haluta käyttää uskontonsa ilmaisevaa huivia, vaikkeivat hänen vanhempansa häntä siihen pakota ja hän itse pelkää kuollakseen kanssaihmisten reaktioita huivin käyttöön. Huivinkäytön ohella kirjassa sivutaan monia muitakin nuorten elämään vaikuttavia asioita, kuten vaikkapa ulkonäköpaineita ja rakastumisia.
Olen tällä hetkellä kirjan puolivälissä ja jään jännityksellä odottamaan ainakin sitä, miten Amal ratkaisee suhteensa koulukaveri Adamiin. Amal aikoo ihastumisestaan huolimatta olla vain ystävä Adamin kanssa, mutta miten Adam asiaan suhtautuu? Ja riittääkö Amalille pelkkä ystävyys?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti