torstai 7. kesäkuuta 2012

Elina Rouhiaisen Kesytön

Minun piti pitää hieman taukoa nuortenkirjojen lukemisessa näin kouluvuoden päätöksen kunniaksi, mutta eihän siitä tullut mitään kun sain käsiini Elina Rouhiaisen vastailmestyneen Kesytön-romaanin. Voinkin syyttää tummista silmänalusistani kyseistä romaania, sillä en iltaisin ole meinannut malttaa lopettaa lukemista. Tuosta voinette arvata, että pidän kirjasta kovasti.


Kesytön tuo paranormaalit romanssit Suomeen tyylillä ja taitavasti kirjoitettuna. Kirja sijoittuu Suomen Kainuuseen, jonnekin susirajalle, jonne päähenkilö Raisa joutuu Helsingistä muuttamaan äitinsä kuoltua. Pian Raisalle selviää, ettei kaikki uudessa kotikylässä Hukkavaarassa ole ihan tavallista, ja asukkaat tuntuvat kumman kiintyneiltä alueella runsaslukuisina asuviin susiin. Omituista on myös se, että kaikki kyläläiset ovat varsin sporttisia ja koulutoverit suhtautuvat oudolla pelonsekaisella kunnioituksella luokkatoveriinsa Mikaeliin. Mikael herättää myös Raisan kiinnostuksen, ja pian hän havaitsee olevansa perehtymässä seudun salaisuuksiin enemmän kuin olisi halunnutkaan. Entä miksi Raisa ylipäänsä lähetettiin Hukkavaaraan hänelle aiemmin tuntemattoman enon luokse? Liittyykö sekin hukkavaaralaisten salaisuuksien verkostoon?

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille paranormaalin romantiikan ystäville, sillä se lyö laudalta monet ulkomaiset saman lajityypin edustajat. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa, joten tutuksi tulevasta maailmasta ei tarvitse edes ihan heti luopua. 

Hieman laajemman arvostelun olen kirjoittanut tänne.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan lähes suoraan twilight kopiolta, tyttö asuu peräkylällä, ihastus outoon luokkatoveriin jne.

    VastaaPoista
  2. Olet ihan oikeassa, kyllähän tuosta ne paranormaalin romantiikan peruspiirteet löytyvät. Mielestäni se kyllä kuuluu genreenkin:)Kielletty rakkaushan tämäntyylisistä kirjoista on pakko löytyä, jotta draamaa saadaan syntymään. Vaikka paranormaalin romantiikan perusasetelmat eivät tuokaan hurjasti uutta, on kirjan toteutus silti mielestäni omaperäinen ja toimiva. Minulle kirja oli siis positiivinen yllätys, sillä olen kuluneen vuoden aikana lukenut työn puolesta paranormaalia romantiikkaa enemmän kuin on mielenterveydelleni hyväksi ja tullut aika nirsoksi sen suhteen:)

    VastaaPoista
  3. Kliseeltähän tuo tarina kuulostaa alkuun, mutta oikeasti se on paljon paljon paljon parempi kuin Twilight. Twilight ei millään yllä yhtä korkealla kuin Kesytön. Ehdottomasti yksi tämän vuoden mahtavimmista lukuelämyksistä tämä Kesytön. :3

    VastaaPoista
  4. Olen myös lukenut susirajan kaksi ensimmäistä osaa ja olen tykännyt kovasti. :) Hyviä nuortenkirjoja suomalaisetkin osaa kirjoittaa! Kirjastoissakin niin paljon hyviltä vaikuttavia nuortenkirjoja että ei kyllä lukeminen lopu kesken kun välillä haluaa myös keskittyä dekkareihin mutta aina mukaan tarttuu myös joku nuortenkirja matkaan :)

    VastaaPoista
  5. Olen ihan samaa mieltä, että kyllä vaan suomalaisetkin osaavat kirjoittaa mielenkiintoisia nuortenkirjoja! :)
    Ja Susiraja-sarjan faneille tiedoksi, että syksyllä sarjaan ilmestyy vielä neljäs osa, Vainuttu. Eli kyseessä ei olekaan trilogia, niinkuin ainakin itse luulin!

    VastaaPoista