Brändit kirjoissa?

Kuva: Wikimedia Commons

Varoitus: Tämä teksti sisältää tuotesijoittelua!

Olen tässä lueskellut Yön talo-sarjan tuoreinta osaa ja jäin jälleen kerran miettimään kirjassa esiintyviä termejä. Sarjaan tutustuneet varmaankin muistavat päähenkilö-Zoeyn himon ruskeaan limppariin ja Doritos-lastuihin? Näihin himon kohteisiin kulminoituukin kysymys siitä, miksi Zoey juo nimenomaan ruskeaa limpparia, eikä juomaa ole nimetty vaikkapa kolajuomaksi, kun taas Doritos-lastut mainitaan aina erisnimellä? Lukija jääkin helposti miettimään, sponsoroiko Doritos kirjailijaa jotenkin vastineeksi kirjassa esiintyvästä mainonnasta. Ja eikö ruskealle limpparille ole vielä löytynyt maksajaa, jolloin Zoey voisi juoda vaikkapa jotakin tunnetuista kolajuomamerkeistä?
Ensin ajattelin että kirjailija noudattaa mielestäni ihailtavaakin logotonta tyyliä, mutta kun Doritos-lastut ilmestyivät jokaisen kirjan useammallekin sivulle, voitiin tämä teoria unohtaa. Toki myönnän, että kirjoittamisesta tulee varmasti uskomattoman hankalaa, jos jokaista jopa yleiskieleen vakiintunutta ilmaisua pitäisi välttää, mutta tietyn tuotemerkin jatkuva toistuminen kirjoissa herättää kieltämättä epäilyksiä.

Tuotemerkkien mainostaminen kirjoissa ei tietenkään koske ainoastaan Yön talo-sarjaa, mutta se nyt tuli mieleeni tuoreimpana esimerkkinä. Saman olen huomannut vaikkapa Janet Evanovichin Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumista kertovissa jännäreissä, joissa sankaritar syö McDonald'sin ruokia sen verran usein ja hartaudella, että saa jopa lukijan roskaruokaähkyyn. Näissäkin kirjoissa käydään nimenomaan McDonald'sissa ja eri ateriat mainiten, eikä vain yleisesti hampurilaisravintolassa. Sattumaako? Onko kirjailija kenties kiihkeä McDonald'sin ruokien fani, vai löytyykö taustalta jotakin muuta?

Suomalaiseksi esimerkiksi voisi mainita Aleksi Delikourasin Nörtti-kirjan, jossa päähenkilö tuntuu rakastavan Pepsiä yli kaiken. Tässä kirjassa merkin maininta ei kuitenkaan tuntunut yhtä häiritsevältä, sillä rakkaus kolajuomiin tuntuu olevan kirjan päähenkilön viiteryhmässä hyvin yleistä ja sopi näin ollen tarinaan.

Esimerkki kriittisestä suhtautumisesta brändeihin sen sijaan löytyy  Scott Westerfieldin Niin eilistä-kirjasta, jossa päähenkilö etsiskelee työkseen uusia innovaatioita, mutta välttää mainitsemasta mitään brändiä nimeltä.

Itse taidan ollakin varsinainen kaksinaismoralisti brändien maininnan suhteen, kun toisissa kirjoissa mainonta ärsyttää, mutta toisissa ei. Luulen kyllä että taustalla on se, liittyykö tuotemerkki jotenkin olennaisesti tarinaan, vai onko se silmiinpistävän irrallinen yksityiskohta.

Millaiseen tuotemerkkien sijoitteluun te olette törmänneet? Häiritseekö mainonta teitä? Jos lempikirjanne suosikkihahmo pitää jostakin tietystä tuotemerkistä, vaikuttaako se mieltymyksiinne? Jos Twilightin Bella toteaisi kirjassa käyttävänsä aina vaikkapa tiettyä shampoomerkkiä, ostaisitteko samaa merkkiä siinä toivossa että kohtaatte oman Edwardinne shampoon suosiollisella avustuksella?

Useimmitenhan nykyään velvoitetaan mainitsemaan vaikkapa televisio-ohjelman tai blogikirjoituksen yhteyssä, jos ohjelma sisältää tuotesijoittelua, mutta koskeeko tämä myös kirjallisuutta? En näin äkkiseltään löytänyt asiaan mitään viitettä, mutta täytyypä selvitellä asiaa.  Mitä mieltä olette, pitäisikö asia mainita?

Brändeistä on kirjoitettu myös paljon tietokirjallisuutta, joista tunnetuimpia lienevät Naomi Kleinin No Logo ja Alissa Quartin Brändätyt: ostetaan ja myydään nuoria. Toki brändejä voi lähestyä myös toisesta suunnasta, ja miettiä miten voisi parhaiten brändätä itsensä. Tähän voi perehtyä vaikkapa Lisa Sounion Brändikäs-kirjan avulla.