Nörttien kulttikirja?

Kuten edellisessä postauksessani mainitsinkin, otin joululukemisekseni Ernest Clinen Ready Player One-kirjan. Olin törmännyt kirjaan useammassakin yhteydessä, ja kun opuksen yhteydessä kerran mainittiin sekä Nick Hornbyn High Fidelity että Harry Potterit, en tietenkään voinut vastustaa sitä. Ready Player One on sekoitus seikkailutarinaa, tietokonenörttiyttä, 1980-luvun populaarikulttuuria ja dystopiaa. Kirjan päähenkilönä on 17-vuotias Wade Watts, joka osallistuu peliin jossa voittaja perii maailman rikkaimman miehen omaisuuden ja kokonaisen virtuaalitodellisuuden. Wade törmää pelin ensimmäiseen vihjeeseen ja käynnistää hengenvaarallisen kamppailun kisan voitosta. Eräät tahot näyttävät nimittäin olevan valmiita mihin tahansa voittaakseen, eikä ihmishengille anneta pelin tiimellyksessä paljoa arvoa.

Todellisuus on kirjassa melkoisen synkkä, sillä maailma on ajautunut niin heikkoon jamaan, että suurin osa ihmisistä viettää lähes kaiken valveillaoloaikansa virtuaalimaailmassa. Näin ollen virtuaalitodellisuuden ympärillä pyörii melkoinen bisnes. Wadenkin arkinen elämä näyttäytyy hyvin yksinäisenä, sillä hän asuu epämiellyttävän sukulaisensa nurkissa vanhempiensa kuoltua, ja pian peliin osallistuminen täyttääkin Waden koko elämän, samoin kuin monen muunkin "munastajan". Eräs kanssakilpailija alkaa kyllä vaikuttaa Wadesta äärimmäisen kiinnostavalta, mutta kun jokainen voi olla virtuaalimaailmassa kuka tahansa, voiko omiin tunteisiinsakaan luottaa. Onko virtuaalinen rakkaus totta?

Kirjasta on ehtinyt jo muodostua melkoinen kulttiopus, ja sen ympärille on rakennettu nettisivutkin. Sieltä voi käydä lukemassa vaikkapa taustoja kirjassa esiintyviin peleihin, biiseihin, elokuviin ja kirjoihin. Lisäksi kirjailija on kuulemma kätkenyt kirjan tekstiin "pääsiäismunan", jonka avulla voi päästä osallistumaan kolmiosaiseen videopelihaasteeseen ja voittaa DeLorean-auton vuosimallia 1981.

Lopuksi vielä kirjan virallinen traileri:

Kuinka moni teistä on lukenut kirjan? Mitä piditte? Minut kirjan juoni kyllä tempaisi mukaansa ja kirja tuli luettua muutamassa päivässä, mutta kieltämättä kyseessä oli paljon tummasävyisempi kirja kuin olin odottanut. Hieno kirja joka tapauksessa, ja ei voi kuin kunnioittaa kirjailijan teoksen eteen tekemää työtä. Uskomatonta että kirjaan on saatu upotettua niin paljon yksityiskohtia!