sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Perhosen varjo

Elokuun kirjan esittelyn perusteella olin siinä luulossa, että Perhosen varjo on suomalaista perusfantasiaa. Olin väärässä. Toki Linnean isoäiti Maria Florensia asuu Hiidenperässä. Siellä ihmisiä on kautta aikojen kadonnut metsään ja isoäidillä on salainen puutarha, jonne kenelläkään muulla ei ole pääsyä. Kirjan puolivälissä Linnean perheen tarinaan tulee mukaan keijut, mutta tämä on vain tarinan toinen puoli.

Tarinan toinen, ja tärkeämpi, puoli on kuvaus 14-vuotiaan Linnean suhtautumisesta itseensä. Linnea näkee itsensä lihavana, hyllyvänä läskinä, vaikka todellisuudessa hän on tarinan alussa hyvinkin normaalipainoinen nuori. Päivä päivältä Linnea pakottaa itsensä syömään vähemmän ja liikkumaan enemmän. Painontarkkailu on hänelle pakkomielle. Linnean suhtautuminen ruokaan ja omaan itseensä alkoi kallistua väärille urille vanhempien eron myötä eikä tätä kierrettä ole helppo katkaista. Linnea kokee, etteivät hänen vanhempansa koskaan ehdi katsoa tytärtään eivätkä tunne häntä oikeasti. Usvalassa Linnean ystävät ja isoäiti alkavat vähitellen huomata muutoksen ja koettavat ohimennen kysellä asiasta. Linnea kuitenkin kieltää kaiken. Tarinan loppupuolella Linnea katkaisee jalkansa ja päätyy sairaalaan. Sairaalasta alkaa Linnean tie kohti paranemista.

Perhosen varjo oli yllättävän ahdistava lukukokemus. En koskaan lue rankkoja nuoruuskuvauksia saati syömishäiriötarinoita, mutta tämän pystyin nippa nappa lukemaan loppuun asti. Kirjan hyvä kieli ja tarinankehittely fantasiasivujuonineen teki kirjasta riittävän helppolukuisen. Linnean niin helpolta vaikuttava parantuminen syömishäiriöstä ei kuitenkaan vakuuttanut minua.

Millaiset fiilikset teille jäi Perhosen varjosta? Oliko kirja mielestänne enemmän fantasiakirja vai kasvukertomus?

1 kommentti:

  1. Kirja oli vähän ristiriitainen. Runollinen kieli ja herkkä kansikuva kuitenkin toimivat ihan hyvin rankan syömishäiriö-kamppailun vastapainona. Välillä tarina tuntui kuitenkin vähän epäuskottavalta, ja jotkut sivuhenkilöistä jäivät etäisiksi. Perhosen varjo oli kuitenkin ihan kiva lukukokemus, vaikka aihe olikin vähän oman mukavuusalueen ulkopuolelta.

    VastaaPoista