maanantai 5. toukokuuta 2014

Outolintu

Veronica Rothin Outolintu aloittaa jälleen yhden nuorille aikuisille suunnatun dystopia-trilogian. Nuorten dystopioita on ilmestynyt jo muutaman vuoden ajan kuin sieniä sateella (tai kotiloita, ainakin meidän pihalla), joten mielenkiinnolla odotin, voiko lajityyppi enää tarjota hirveästi mitään uutta ja innostavaa. Ilmeisesti joku on ainakin uskonut Outolinnun vetovoimaan, sillä kirjasta on jo tehty leffateattereissakin juuri pyörinyt elokuva-versio.

Kirjan alku ei oikein itseäni vakuuttanut. Jälleen kerran omapäinen nuori tyttö, joka ei asetu annettuun muotiin. Jälleen kerran maailma, jossa ihmiset jaotellaan omiin osastoihin ja koko elämänkaari on aika lailla ennalta päätetty. Ja taas sama vanha rakkaustarina. Täähän on jo niin nähty, moneen kertaan, ja useimmiten vielä paremmin kirjoittuna.

Kuitenkin, tahmean alun jälkeen, huomasin ahmivani tarinaa. Tapahtumat etenivät huimaa vauhtia, enkä millään olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni. Trisin kouluttautuminen Uskaliaaksi oli kerta kaikkiaan mielenkiintoista luettavaa! Loppua kohti mielenkiintoni kuitenkin hyytyi, ja kirjan loppuhuipennus tuntui kerrassaan älyttömältä.

En siis oikein osaa sanoa, mitä mieltä loppujen lopuksi olin Outolinnusta. Vaikka tarina ei täysin vakuuttanutkaan, niin jokin kirjassa kuitenkin kiinnosti niin paljon, että kävin katsomassa elokuvan ja parhaillani olen lukemassa trilogian toista osaa, Insurgentia. 

Mitäs mieltä te muut olitte Outolinnusta? Mielenkiintoinen kirja vai jo liian nähty juttu? Jaksaako dystopiat vielä innostaa? Ja olisi mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä olitte elokuvasta? :)

4 kommenttia:

  1. En ole lukenut vielä kovin montaa dystopiaa, minkä takia kirja ilmeisesti upposi minuun. Pidin jopa lopun yllättävästä juonenkäänteestä, vaikka olihan se tarkemmin ajateltuna aika älytön :)

    Kävin katsomassa myös elokuvan. En oikein osaa sanoa, mitä pidin. Olin saanut kirjan luettua vasta muutama päivä aiemmin, minkä takia ehkä pidin elokuvaa parempana kuin se olikaan, sillä tarinan taustat olivat tuoreessa muistissa. Olisi elokuva voinut olla parempikin. Ainakin Trisin pohdinnat osastoon kuulumisesta ja hänen suhteensa ystäviinsä jäivät elokuvassa kovin pinnallisiksi. Kaksi kirjassa minua syvästi järkyttänyttä ihmiskohtaloa sivuttiin elokuvassa myös aika kevyesti.

    VastaaPoista
  2. Luin Outolinnun parissa päivissä ja kyllä tykkäsin. Nälkäpeli-sarjaa en lukenut tai katsonut, joten sikälikin upposi minuun. Älytönhän ja niin tutunoloinen juoni kuin vain voi olla, mutta jokin siinä silti kiehtoi. Elokuvaa en ole katsonut, luultavasti jään odottamaan, että se hankitaan kirjastoon ja lainaan sitten =)

    VastaaPoista
  3. Hienoa kuulla, että kirja on uponnut paremmin muihin lukijoihin! Ja eihän Outolintu missään nimessä huono ole. Itse olisin ehkä kaivannut vähän lisää taustatietoa esim. eri osastoista ja niiden luomisesta, sillä nyt ne tuntuivat kovin keinotekoisilta ja irrallisilta. Mutta voihan olla, että tämäkin asia selviää myöhemmissä osissa. :)

    VastaaPoista
  4. Minuakin järjestelmän keinotekoisuus häiritsi, vaikka osastojaolle jonkinlainen selitys annettiinkin. Ehkä myöhemmissä osissa tosiaan selviää jotain lisää. Ainakin se jäi vielä arvoitukseksi, mitä siellä aidan takana oikein on.

    VastaaPoista