Arvoitus nimeltä Margo

John Greenin Arvoitus nimeltä Margo –kirjan kannelta tai kirjaan perustuvan Paper towns –elokuvan mainosjulisteelta ei ole voinut välttyä tänä kesänä. Molempia on markkinoitu melkoisesti, ja on kirjasta ja elokuvasta taidettu kirjoittaa monta arvosteluakin. Elokuvaa en ole nähnyt, mutta kirja ainakin on mediahuomionsa ansainnut, vaikka toisaalta toivoisin että muutkin nuortenkirjat saisivat osansa huomiosta.

Kesäkuussa kesän kirjoja esitellessäni epäilin, että mahtavatko kirjat olla toistensa kopioita. Molemmissa vaikutti olevan ujoja poikia, arvoituksellisia tyttöjä ja kostoretkiä. Onneksi yhtäläisyydet loppuvat suunnilleen siihen. Viimeiset sanat kertoo kokonaisesta vuodesta. Arvoitus nimeltä Margo sijoittuu koulun loppuun. Viimeisissä sanoissa pohditaan muun muassa elämää. Arvoitus nimeltä Margo kysyy, kuinka hyvin voimme tuntea toisen ihmisen.

Margo Roth Spiegelman on legenda. Kaikki mitä hän tekee, on jotenkin hohdokasta. Kerran hän kiersi kolme päivää sirkuksen mukana. Kerran hän puhui itsensä kuuluisan bändin takahuoneeseen ja joi siellä sitten yrttiteetä bändin jäsenten juodessa viskiä. Margo ja Quentin eivät ole olleet toistensa kanssa tekemisissä lapsuuden jälkeen, mutta eräänä yönä Margo ilmestyy Quentinin ikkunan taakse ja ottaa tämän mukaan koko yön kestävälle kostoretkelle. Seuraavana päivänä Margo on kadonnut.

Kaikilla on oma teoriansa tytön katoamisesta. Ilmenee että jokainen on luonut omanlaisensa mielikuvan Margosta. Millainen tyttö on legendan takana? Onko Margo lähtenyt tavanomaiselle seikkailulleen, vai onko hän päätynyt tekemään jotain lopullista?

John Green käsittelee kirjoissaan usein synkkiä aiheita. Niitä pohditaan tässäkin kirjassa, mutta on kirja kuitenkin kevyin lukemistani kirjailijan teoksista. Niin kuin muutkin Greenin kirjat Arvoitus nimeltä Margo on hauska ja filosofinen ja se kuvaa osuvasti nuorten elämää.

Minusta kirja kertoo toisten ihmisten tuntemisesta. Mistä muusta kirja sinusta kertoo? Entä mistä John Greenin kirjasta pidät eniten?