sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sori vaan, se on totuus

Lokakuun kirja Sori vaan, se on totuus on tarina seiskaluokkalaisesta Senjasta joka uuteen kouluun siirryttyään ryhtyy kertomaan muunneltua totuutta taustastaan. Uusille koulukavereille totuuden kertominen vuokrakaksiosta Koilaakson vuokralähiössä ja siivoojaäidistä pelottavat Senjaa.

Senja riiteleekin jatkuvasti äitinsä kanssa rahasta tai oikeammin sen puutteesta. Uusi kännykkäkin osoittautuu turhan hitaaksi vanhaksi malliksi. Erään riidan jälkimainingeissa äiti ilmoittaa yllättäen lähtevänsä Norjaan tienaamaan rahaa, jotta saisi hankittua Senjan kaipaamia tavaroita. Äiti sysää Senjan tytön isän vanhempien huomaan sen kummempia selittelemättä. Entuudestaan tuntemattomat isovanhemmat asuvat paremmalla asuinalueella ja rahasta ei yhtäkkiä olekaan pulaa. Senjalle tarjoutuu mahdollisuus myös tavata oma isä ensimmäistä kertaa. Sori vaan, mutta totuus ei kaikilta osin vastaa Senja-tytön kuvitelmia.

Köyhyys ja kurjuus teemasta huolimatta kirja on kevyttä luettavaa. Asiat ratkeavat ehkä turhankin helposti. Senjan vanhempien ero ja Senjan erottaminen isänpuoleisesta suvusta saavat selityksensä. Samoin äidin äkillinen työkeikka Norjaan. Totuuden kertominen parhaalle kaverille onkin yllättäen parhaan kaverin mielestä pelkästään ihanaa. Kirjaan on ahdettu paljon tärkeitä teemoja köyhyyden lisäksi kuten rehellisyys, peliriippuvuus, ero, alkoholi, isän/äidin kaipuu, yksinäisyyden pelko,.. Katariina Romppainen olisi voinut kirjoittaa Sori vaan, se on totuus -kirjasta helposti hyvin ahdistavan ja yltiörealistisen nuortenkirjan. Hyvä näinkin sillä marraskuun kuukaudenkirjasta ei yltiörealistisuutta ja ahdistusta tule puuttumaan.

Mitä sinä pidit kirjasta? Oletko tyytyväinen kirjan tarjoamiin helppoihin ratkaisuihin? Onko sinusta joskus ollut liian noloa kertoa totuutta? Itse pidin kirjasta vaikka olin ajatellut etukäteen sen olevan vähän karumpi kuvaus köyhyydestä.

Tietovisakysymys: Kuinka monta kertaa löydät kirjasta tokaisun "Sori vaan, se on totuus"?

Katariina Romppainen Kirjakallion haastateltavana Helsingin kirjamessuilla 24.10.2015. 

1 kommentti:

  1. Minäkin kuvittelin kirjan olevan synkempi, mutta se osoittautuikin aika kevyeksi ja viihtyisäksi luettavaksi. Helpot ratkaisut eivät häirinneet. Olin tyytyväinen onnelliseen loppuun. Sen sijaan vastuuttomat aikuiset ärsyttivät useaankin otteeseen, vaikka toisaalta ilman heitä useissa nuortenkirjoissa ei olisi mielenkiintoisia juonenkäänteitä...
    Köyhyyden lisäksi rehellisyys (tai sen puute) oli keskeinen teema, ja se jäi minulle päällimmäisenä mieleen. Kirjassa valehtelivat nimittäin kaikki! Paitsi ehkä Iina.
    Keveydestään huolimatta kirja sai minut pohdiskelemaan näitä teemoja.
    Bongasin tokaisun kirjasta neljä kertaa.

    VastaaPoista