 |
| Kuva: Jari Järvelän kotisivut |
Haastattelussa Jari kertoi huomanneensa lehdessä uutisen, jossa esiteltiin J.H. Erkon kilpailun palkittuja. Edellisenä vuonna (1992)Jari oli noteerattu, mutta voitto oli jäänyt saavuttamatta. Kun toisella kerralla oli Jari mielestään nähnyt enemmän vaivaa ja kirjoittanut parempia tekstejä, niin palkinnotta jääminen korvensi sen verran nuoren miehen mieltä, että hän kirjoitti suurimmalle tietämälleen kustantajalle eli WSOY:lle seuraavan kirjeen:
27.3.1994, Kotka
Werner Söderström
Osakeyhtiö
Hyvä lukija,
kummastelin, kuinka aloittaisin kirjeeni Teille, ettei se ja novellikokoelmani unohtuisi metrisiin paperitorneihin. "Tarjoan Teille Mahdollisuuden..." "Edesmennyt isäni, Eritrean ensimmäisen kirjapainon perustaja, lahjoitti testamentissaan..." "Nyt tai ei ikinä, rynnäkössä nuori Suomi..." "Olen tuore, hehkeä ja hyvähampainen nainen..." "Kämmentuntumassanne maailmankirjallisuus..."
Ei mikään edellisistä pidä kuitenkaan paikkaansa. Kasvuhistoriani vuoksi en voi antaa Teille rahaa, hyviä sukulaisuussuhteita ja niiden tukea, en eroottista ulkonäköä, pääkaupunkilaisissa piireissä roikkumista, enkä julkista huoruutta. Voin antaa vain novellini.
Haave minulla on: saada kustantajalta joskus myönteinen päätös. Usein tuntuu, että helpompi on tavata Jumala.
Kunnioittavasti, Jari Järvelä
Varsin pian kävikin kutsu Wsoy:n toimistoon tapaamaan kustannuspäällikköä. Siellä Jari katseli pöydällä novellipinoaan, jonka päällä hänen kirjeensä lepäsi.
Vuotta myöhemmin ilmestyi WSOY:n kustantamana Jarin esikoisteos, novellikokoelma Bambi. Bambin ensimmäisen novellin päähenkilö muuten on Metro-trilogian päätösosassa tärkeänä sivuhenkilönä.
Tämä tarina Jari Järvelän kirjallisen uran alkuvaiheista on tosi. Tai ainakin niin tosi kuin kirjailijan muistelmat koskaan ovat ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti