Salla kirjoitti aiemmin Nälkäpeli-elokuvasta ja siitä, miten se pärjäsi alkuperäistä kirjaa vastaan. Jatketaanpa siis samasta aiheesta: kirjat ja niiden elokuvasovitukset. Kirjoihin ja novelleihin pohjaavia elokuvia tulee Hollywoodista enemmän ja enemmän - menestyneimmistä elokuvista valtaosa on jo sovituksia, ei alkuperäistarinoita.
Minusta paras tapa suhtautua kirjan leffasovitukseen on ajatella elokuvaa löyhästi samaan tarinaan pohjautuvana omana kertomuksenaan. Elokuvaa varten tarinaa usein tiivistetään, kokonaisia juonikuvioita saatetaan leikata pois, hahmoja saatetaan yhdistää. Monesti nämä muutokset ovat aivan perusteltavissa, koska elokuva vaatii erilaisia kerrontatapoja kuin kirja. Esimerkiksi minä-persoonassa kirjoitettu kirja ei välttämättä toimi yhtä hyvin valkokankaalla, joten sisäinen dialogi jätetään pois, kuten Nälkäpelissä. Sivujuonia saatetaan jättää pois, koska ne eivät lisää muuta kuin pituutta elokuvaan, kuten Tom Bombadil Tarussa sormusten herrassa. Vaikka on aina pettymys, jos oma lempihahmo tai -kohtaus jätetään pois elokuvaversiosta, kannattaa miettiä, olisiko se todella auennut kirjaa lukemattomalle ja lisännyt leffaan jotain olennaista.
Muutamia poimintoja mieleenjääneistä leffasovituksista:
Tarua sormusten herrasta ei voi olla mainitsematta. Peter Jacksonin elokuvaprojekti oli suuruudenhullu - ja onneksi myös onnistui, niin markkinoiden kuin kriitikoiden mielestä. Elokuvia varten juonta on lyhennelty, mutta radikaaleja muutoksia ei juuri tehty - joskin muutamien hahmojen, etenkin naispuolisten, rooleja kirjoitettiin isommiksi. Eniten leffoissa petyin vakavan, juron Gimlin muuttamista turhaa huumoria tarjoilevaksi vitsihahmoksi, mutta miljööt ja eeppisyys onneksi korvaavat sen.
Täksi jouluksi Peter Jackson on puuhaamassa versiota Hobitista, TSH:n lapsenomaisemmasta esiosasta. Odotan tätä sekä innolla että kauhulla. Ainakin Bilbo Reppulin rooli on mennyt täsmälleen oikeaan osoitteeseen. Traileri
Bilbo, siis Martin Freeman, on ollut ennenkin kirja-adaptaatiossa: hän näytteli Arthur Dentin roolia Linnunradan käsikirjassa liftarille, joka perustuu Douglas Adamsin kirjaan. Linnunradan käsikirja on siitä vinkeä projekti, että siitä on monta versiota, jotka kaikki ovat alkuperäisen tekijän käsialaa, joten juonen muuttamisesta tai vääristelystä on paha syyttää ketään! Elokuvan juoni on erilainen kuin kirjan, jonka juoni on erilainen kuin alkuperäisen kuunnelman. Adams jopa lisäsi elokuvaan hahmon, jonka rooli on kirjoitettu tiettyä näyttelijää varten. Elokuvassa on myös hahmo - Ford Prefect - joka on hyvin erilainen kirjaminästään, mutta onnistuu silti jollain tapaa olemaan täydellinen Ford Prefect. Traileri
Vanha, vanha suosikkini, ajalta jolloin osa tämän blogin lukijoista ei välttämättä ollut edes syntynyt, on Veren vangit. Elokuva perustuu Anne Ricen samannimiseen kirjaan - kulttiteokseen, jonka voi sanoa aloittaneen romanttisten, seksikkäiden vampyyrien lajityypin. Kirjailija itse sanoutui alunperin irti elokuvaprojektista, koska vastusti syvästi pääosavalintoja - Tom Cruise ja Brad Pitt - mutta elokuvan valmistuttua myönsi olleensa väärässä. Pitt ja Cruise sopivat minusta loistavasti rooleihinsa, mutta suurimman vaikutukseen minuun on aina tehnyt 11-vuotiaan Kirsten Dunstin roolityö ikuisesti lapsen ruumiiseen jäävänä vampyyri Claudiana. Traileri
Elokuvasovituksia tehdään yhä enemmän myös sarjakuvista. Ehkä eniten puhuttuja ja menestyneimpiä viime vuosilta olivat V niin kuin Verikosto (V for Vendetta) ja Vartijat (Watchmen). Itse tykkäsin molemmista, toisin kuin sarjakuvien luoja Alan Moore, joka on sanoutunut täysin irti kaikkien tuotoksiensa elokuvasovituksista. Molemmissa leffoissa on tehty melko rajujakin muutoksia alkuperäisiin, joten voin hyvin ymmärtää käsikirjoittajan närkästyksen. Varoituksena herkille, molemmat elokuvat sisältävät paljon väkivaltaa, mutta yhteiskunnallisina teoksina ovat katsomisen - ja lukemisen - arvoisia. Traileri V, traileri Vartijat
Tällä hetkellä odotan elokuviin saapuvaksi sovitusta Hobitista, kuten jo aiemmin mainitsin. Tänä vuonna teattereihin pitäisi ehtiä myös elokuvaversiot sellaisista klassikoista kuin Tolstoin Anna Karenina ja Fitzgeraldin Kultahattu... sekä toki Twilight-elokuvien viimeinen osa. Sarjakuvien puolelta elokuvaa on tulossa Kostajat -supersankariporukan tiimoilta. Odotan jännityksellä sitä, tuleeko eräästä lempisarjastani, Naomi Novikin Temerairesta, elokuvia - oikeudet leffojen tekemiseen on myyty...
Mitä kirjojen elokuvasovituksia teille on jäänyt mieleen, hyvässä tai pahassa? Mistä kirjasta haluaisitte nähdä elokuvan?
Katsoin juuri viikonloppuna Tuija Lehtisen kirjan pohjalta tehdyn Roskisprinssi-elokuvan. Leffa oli positiivinen yllätys, sillä yleensä suomalaiset elokuvat ovat saaneet minut lähinnä kiemurtelemaan myötähäpeästä. Plussaa myös siitä, että pääosien näyttelijät olivat ainakin itselleni tuoreita kasvoja.Elokuva oli myös melko uskollinen kirjan juonelle, vaikka joitakin mutkia olikin oiottu suoriksi. Suosittelen! Elokuva tuli jo meille kirjastoonkin lainattavaksi.
VastaaPoista