Kirjailijat tyttöjen puolesta

Olin tässä jo jokin aika sitten eräässä koulutuksessa, jossa kirjailija Terhi Rannela kertoi haluavansa kirjoittaa kirjojaan tyttöjen puolesta, ja samansuuntaisista ajatuksista mainitsi myös toinen kirjailija, Sari Peltoniemi. No miksi tytöt sitten tarvitsevat puolustajia itselleen? Syy tähän selviää vaikkapa uppoutumalla netin keskustelupalstojen maailmaan. Teinitytöt tuntuvat olevan hyväksytty kohde netissä ilmaistulle vihapuheelle ja hyväksikäyttöyrityksille. Tämän päivän teinitytöille netissä tapahtuva seksuaalinen ahdistelu aikuisten miesten taholta on useimmiten arkipäivää. Matka lapsuusiän ihailluista prinsessoista hyljeksityiksi pissiksiksi on kovin lyhyt.


Terhi Rannelan tyttökulttuurijulistuksen voi käydä lukemassa hänen blogistaan.

Sama tyttöjen ja naisten ajatusten ja kiinnostuksenkohteiden vähättely näkyy kirjallisuudessakin. Naisten kirjoittamat ihmissuhteisiin liittyvät kirjat ovat järjestään "hömppää", joiden lukemiseen naiset itsekin suhtautuvat vähätellen. Jos naisen kirjoittamassa kirjassa on ihmissuhteita, kirja luokitellaan romantiikaksi ja hömpäksi.
Jos mies kirjoittaa vastaavasta teemasta, hän todennäköisesti kirjoittaa "tarkkanäköisesti ja rohkeasti kiinnostavasta aiheesta" tai jotakin muuta vastaavaa. Ei sillä että romantiikassakaan olisi mitään pahaa, ihmissuhteethan ovat iso osa elämäämme. Miksi olisi jotenkin vähempiarvoista lukea vaikkapa uusinta Danielle Steeliä kuin Ilkka Remestä?

En kuitenkaan hyväksy kirjan niputtamista romantiikaksi vain kirjoittajan sukupuolen tai kirjassa muun juonen ohessa esiintyvien ihmissuhteiden perusteella. Eräs koulutuksessa kuulemani puhuja (nainen) niputti käsittämättömästi Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan ja Lauren Oliverin Delirium-kirjan "niihin kirjoihin joissa tyttö ja poika rakastuvat". Siis wtf? Epäilenpä että jos kirjat olisivat miehen kirjoittamia, niiden arvostus olisi ihan toinen. Sekä Nälkäpeli-kirjat että Delirium-trilogia ovat kyllä minun mittapuuni mukaan kantaaottavaa yhteiskunnallista kirjallisuutta, eivät romantiikkaa, vaikka niissä SHOKKIPALJASTUS esiintyy myös ihmissuhteita. Ihmissuhteet ovat niissä sivuroolissa.

Kuulinpa myös huhun että monet elokuvastudiot kieltäytyivät julkaisemasta Nälkäpeli-elokuvaa, ellei päähenkilöä vaihdeta pojaksi. Pojat kun eivät kuulemma halua käydä katsomassa elokuvaa, jonka päähenkilönä - ja aktiivisena toimijana- on nainen. Elokuvastudioiden mukaan naisen rooli elokuvassa on ilmeisesti edelleen seksisymbolin rooli. Näyttäisi kuitenkin siltä, etteivät pojat tosimaailmassa ole ihan tätä mieltä, sillä kyllä minä ainakin havaitsin Nälkäpeli-elokuvan näytöksessä ollessani paikalla myös paljon poikia. Kaikki heistä eivät suinkaan olleet siellä tyttöystävän pakottamina, vaan myös poikaporukoita oli paikalla.

En tietenkään tarkoita, että yksinomaan tytöt olisivat sorrettuina. Kyllä maailma osaa olla ihan yhtä kova pojillekin, hieman eri asioissa vain. On kuitenkin tärkeää että tällaisista asioista puhutaan ja niitä pidetään esillä. Mitä mieltä te olette? Oletteko törmänneet itsenne vähättelyyn sukupuolenne vuoksi? Entä huomaatteko itse puhuvanne vähättelevästi lukemastanne "hömpästä"? Jos näin, niin miksi?