Salla Simukka sanoi eräässä tilaisuudessa mainiosti lukeneensa oikeita kirjoja väärään aikaan ja vääriä kirjoja oikeaan aikaan kertoessaan mitä luki nuorena. Tuntui niin tutulta. Olin ala-asteikäisenä ehtinyt lukea Tarzanit ja Tripodien aika-sarjan. Kotoa löytyi kaikki Tarzanit sinisinä pokkariversioina ja ne olivat välillä niin jännittäviä että pystyin lukemaan vain pari sivua kerrallaan. En taida lukea niitä ikinä uudestaan sillä lukemismuisto menisi luultavasti ihan pilalle :) Tripodien ajan luin ja kuuntelin kasettikirjana useampaan kertaan. Tripodien aika-sarjan jälkeen luin tietysti Isaac Asimovin Robotit ja Säätiöt sekä Linnunradan käsikirjan liftareille.
K.M. Peytonin Christina-sarja on jäänyt erityisesti mieleeni nuoruusvuosilta. Sarjassa seurataan nuoren orpotyttö Christinan elämää 1900-luvun alun Englannissa. Christina-kirjoista muistan parhaiten yhteiskuntaerot, hevoset ja ennen kaikkea lentämisen.
Samaan aikakauteen sijoittuu myös Maria Gripen Varjo-sarja. Varjo-sarjassa seurataan palvelustyttö Carolinin ja isäntäperheen Bertan elämää Ruotsissa. Varjo-kirjat ovat hyvin salaperäisiä, jännittäviä ja täynnä salaisuuksia. Näiden sarjojen myötä luin aikuisten puolelta kotimaisia historiallisia romaaneja. Nyt aikuisena historialliset romaanit eivät kiinnosta enää ollenkaan. Luin ilmeisesti nuorena sitä genreä ihan tarpeeksi :)
Oman ystäväpiirini ehdoton hittisarja yläasteella oli V.C. Andrewsin Dollanger-sarja. Uutta osaa odotettiin ja varausjono kirjastossa oli pitkä. En ollut nuorenakaan kauhukirjojen ystävä tai lukenut ahdistavia tarinoita, mutta nämä oli vain pakko lukea. Pimeyden kukat kertoo kartanon ullakolle suljetuista sisaruksista. Päivät, viikot ja vuodet kuluvat, mutta lapset eivät pääse pois ullakolta. Miksi heidät on suljettu ullakolle ja mitä ullakolla tapahtuu? Kauhea kirja kerta kaikkiaan, mutta ihan pakko oli lukea jokainen sivu.
Yläasteella siirryin muutamia edelläkin mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kuljeskelemaan kirjastossa vain aikuisten osastolla. Jätin lukematta alkoholilla, huumeilla, ihastumisella ja rakastumisella höystetyt nuortenkirjat. Tai saatoin minä niitäkin lukea, mutta minkäänlaista muistijälkeä niistä ei ole jäänyt. Kirjastoon oli juuri perustettu jännityskirjoille oma hylly ja aloitin tietysti A-kirjaimesta eli Pirkko Arhipan kautta Ian Flemingin James Bond -kirjoihin...
Muistan kuinka jännittävää oli ensi kertoja harhailla aikuisten puolelle ja yrittää löytää jotain kiinnostavaa lukemista. Välillä piti kuikuilla, ettei vain kirjastotädit tule ajamaan takaisin nuorten puolelle. Eivät tulleet =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti