Maresi

Helmikuun kuukaudenkirjaksi valittu Maria Turtschaninoffin Maresi - Punaisen luostarin kronikoita on herättänyt paljon lukevien keskuudessa paljon parranpärinää. Maresia on syytetty feministiseksi ja miesvihamieliseksi, mutta samaan aikaan on kehuttu sitä hienoksi fantasiaksi ja vahvaksi kasvutarinaksi. Maresi on toki kaikkea edellä mainittua, mutta se on myös tarina joka tempaa mukaansa ja joka on helppo lukea yhdeltä istumalta unohtaen kaiken yhteiskunnallisuuden ja kantaaottavuuden.

Kirjailija on kertonut saaneensa idean romaaniinsa kreikkalaisen Athos-vuoren ortodoksisesta luostarista, joka on naisilta täysin suljettu ja jossa ei ole kenties tuhanteen vuoteen vieraillut ainoatakaan miestä. Tästä Turtschaninoff sanoo suuttuneensa ja ajatelleensa, että miten on mahdollista, että meidän aikanamme saari on kokonaan naisilta kielletty? Entä mitä tapahtuisi jos asetelma olisikin toisinpäin? Lukijana jäin miettimään miten tasa-arvoisuutta edistää se, että ratkaisuna on tehdä saaresta miehiltä kielletty. Lisäksi Maresin Punainen luostari näyttäytyi minulle länsimaisen kristillisen oppineisuutta, vaatimattomuutta ja työtä arvostavana luostarin ihanteena ja kunniamurhan puolesta raivoava Jain isä taas asettui edustamaan itämaista tapaa ja kulttuuria eikä kirjailija jättänyt epäselväksi kumpi on oikea valinta ja vaikka kunniamurhaa ei voi millään argumentilla perustella, jää lukiessa vaikutelma kulttuurien arvottamisesta paremmuusjärjestykseen vaikka tämä tuskin on ollut kirjailijalla tavoitteena. Hienoa kirjasssa on tietysti sen synnyttämä keskustelu, josta voi lukea netistä lisää vaikkapa Rouva Huun, Kirjaneidon tai Ullan blogeissa. Finlandia-junior tuli ehdottomasti ansaitusti!

Itse juonesta sen verran, että kirjan sankaritar Maresi on tyttö, joka asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Maresin aika kuluu opiskeluun ja luostarin töihin kunnes eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Uusi tyttö on alkuun haluton puhumaan, mutta pian selviää, että hänet on lähetetty pakoon, jotta tytön isä ei tappaisi tätä, mutta tietysti isä löytää tytön ja edessä on luostarin asukkaiden palvoman jumalattaren ja Jain isän joukkojen välienselvittelystä, jossa sen verran virtaa verta, että ihan pienille tahi herkkiksille en tätä kirjaa suosittele.

Itselleni heräsi Maresin luettuani halu lukea uudelleen Ursula Le Guiniin Maameren tarinoiden toinen osa, Atuanin holvihaudat, jossa on paljolti Maresia muistuttava luostari jossa on myös miehiltä kiellytyn luostarin suojana salattuja voimia suojelemassa paikan koskemattomuutta. Muutenkin Turtschaninoffin tyylissä ja maailmoissa on jotain joka muistuttaa Le Guinin tyyliä. Suosittelen tutustumaan molempiin!